Kuopus: Voitko sä tulla sit mun kans shoppailee
Minä: Totta kai! Kyllä mä silti olen sun äiti
Kuopus: Mut jos iskä ottaa uuden vaimon
Minä: kyllä mä silti pysyn sun äitinä (ääni sortuu) Kun sain itseni koottua niin kerroin, että pysyn aina heidän äitinä vaikka mitä tapahtuisi.
Keräilin likaisia vaatteitani pyykkikoneeseen. Kuopus kysyi että pakkaanko mä. Ja taas mä itkin.
Kuopus: Vietätkö sä sit meidän kanssa joulua. Ja taas itkin.
Kuopus: Saanko mä sitten avaimen sun asuntoon? Mä tuun sitten joka päivä käymään, mut mä en tiedä monelta sä aina pääset töistä. Muistutin että puhelimet aina toimii.
Esikoinen ei ole juurikaan kysellyt eikä kommentoinut, ehkä sen aika tulee myöhemmin.
Mä en vain tunnu pysyvän kasassa, enkä vastata rauhallisesti, ääni sortumatta, kysymyksiin.
Esikoinenkin sai heitettyä kysymyksen ilmoille: Kummalle menee Wii-pelikone? Kerroin että Wii jää tänne heille. Sitten hän rupes pohtimaan, että no entäs jos talo myydään? Siihen kerroin että tavarat katsotaan sitten. Rupesi jo kysymään että saako hän sitten uuden sängyn? No, kukin käsittelee asiaa omalla tavallaan. Hyvä kun kyselee. Tällä kertaa pystyin jopa olemaan itkemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti