Työviikko alkoi taas. Ilman sormusta. Pelottaa että joku huomaa. Mitä mä selitän? Totuutta en ainakaan jaksa kertoa. Täällä on ihan tarpeeksi puheenaiheita ilman mun erokriisiäkin. Yhden pojan armeija (voooi, miten se pärjää siellä ressukka, toisen pojan sairaalassa olo, uusi vitun kallis käsilaukku, diabetes)
Työasiat saa mut kohta hajoomaan, mä en KESTÄ tätä tässä elämäntilanteessa. Olen palkanlaskentaan sotkeutunut (en varsinaisesti laske palkkoja, mutta valitukset tulee mun kautta ja kaikki virheet on mun vika) ja tänäänkin on jo 3 käynyt valittamassa ja vikan jälkeen oli pakko käydä vessassa tirauttamassa muutama kyynel. Sieltä kun tulin niin johan pomo tuli kyselemään että miten muutto meni. Voi vittu, mä en JAKSA!!! On semmoinen fiilis, että nyt lyödään lyötyä kyllä ja pahasti. Mutta miten noi vois ymmärtää, kun en ole puhunut asiasta. Pitää vaan yrittää selvitä jotenkin. Tarviin ainakin uuden työpaikan, tätä työtä mä en kyllä enää kohta kestä.
Illalla pitäis vielä jaksaa maalatakin että sais haettua kisut uuteen kotiin. En jaksais.
Kyllä se siitä ajanmittaan alkaa lähtemää. Kuulemma ½vuoden päästä alkaa helpottaan.
VastaaPoistaMielestäin kannattais sanoo vaa suoraa et erottu on, tai sitten pitää sitä sormusta niin kauan sormessa, kunnes vaihat työpaikkaa.