Huh, nyt se on ohi. Olen muuttanut. Mies auttoi. Haettiin yhdessä uusin huutonet-ostoskin, pesukone. Sen myynyt papparainen varmaan luuli, että ollaan juuri perustamassa uutta kotia. Hah, pieleen meni.
Mutta joo, muutto suoritetttu, osa kamoista ja kissat on vielä vanhassa kodissa, pitää tän viikonlopun aikana hakea vielä tarpeellisia tavaroita. En usko, että vanhan talon ovet mulle sulkeutuu kuitenkaan ihan heti kun sovussa ollaan.
Naapurin tuttava/ystävä uuden kaverinsa kanssa tulivat taas katsastamaan asuntoa. Kiinnittivät olkkarin pöytään jalat ja ripustivat verhot sillä aikaa kun hain kuoharille laseja ja itselleni peittoa vanhasta asunnosta. Kiva kun ei tarvinnut olla yksin. Jääkaappi on siidereistä ja Fresitasta tyhjä ja itku tuli vasta kun vieraat oli lähtenyt.
Osasin jopa "asentaa" telkkarin antenniverkkoon sopivaksi, jei, hyvä minä.
Ruokaa jääkaapissa ei ole yhtään, paha haju vain. Siideritkin meni jo, mutta onneksi aamupalaksi säästyi sipsejä ja kofeiinipilleireitä on käsilaukussa, kun en ole vielä saanut uusinta huutis-ostostani, kahvinkeitintä (5 eur).
Hieman itsesäälinen olo, kuopus jäi itkevänä kotiin ja lähetteli tekstareita pitkin iltaa. Pitää varmaan kuunnella jokunen itkuvirsi spotifysta ja itkeä oikein kunnolla.
Ai niin, jotenkin oudon hyvä fiilis kun mutsi ei tiedä koko erosta mitään. Tiedän, että tulee kritisoimaan ja vittuilemaan mulle kunhan kuulee, itse kun on elänyt niin vitun täydellisen elämän! (NOT) Kauankohan pystyn pitkittämään asian esille tuloa? We'll see... :D
Kyllä tää varmaan tästä suttaantuu...
Eiköhän se siitä kun pääseta asettumaan ja arki alkaa. Onneksi suret nyt, jotenkin oma suru on nyt jäänyt ja odottelen sitä romahdusta sitten jossain vaiheessa. Viikko muuttoon minulla!
VastaaPoistaMuutto tekee erosta todellisemman ja samalla se antaa mahdollisuuden löytämään itsensä ja aloittamaan uuden elämän. Se on todellista muutosten aikaa, niin hyvässä kuin pahassa.
VastaaPoistaItse oman muuton kohdalla alkuun pelkäsin kovastikin olevani yksinäinen ja luulin että oloni on pelkkää surua, itkua ja epätoivoa. Onhan toki tuollaisia päiviäkin ollut, mutta enemmän on niitä päiviä ollut jolloin nauru ja ilo kuuluu.
Kyllä se elämä kantaa. Voimahalaus!
Itku kuuluu asiaan, sitttenkin, että tuntuu niin hemmetin pahalta! Ne onnelliset ja iloiset päivät ovat edessäpäin. Aloita heti nauttimaan olostasi....omilla ajatuksilla on suuri voima! Tsemppiä!!!
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteista! Kyllä tämä tästä varmasti suttaantuu kunhan pääsen kunnolla asettumaan :). Kuopuksen suru vetää mielen kyllä matalaksi, mutta ymmärtäähän sen, että tämä on tosi iso asia lapsillekin!
VastaaPoista