Otsikon lauseen möläytti entinen naapurini, joka päätti tulla 20:30 ilostuttamaan eilisiltaani, kaatamaan kaljat sohvalleni ja juomaan mun siidereitä. Kannataako arvostella toisen äitiyttä viikko sen jälkeen kun on muuttanut, kun avohaavat on muutenkin ammollaan? Tekeekö se sen tahallaan, vai onko se vaan niin hemmetin tyhmä, ettei tajua miten tommoset kommentit satuttaa? Mieleni teki sanoa, että hän kun on niin äidillinen äiti niin menis kotiinsa, kun siellä sen esikoinen 12-v ei voi mennä nukkumaan ennen kuin äiti tulee kotiin kun on huolissaan humalaisesta äidistään. No, en mä sille taaskaan mitään sanonut. Ystäväkseen se mut lukee kuitenkin.
Omaa parisuhdekriisiään se tuli puimaan ja hehkutti kuinka rohkea mä oon ja kaikkee.
Mies laittoi viestiä, että osallistunko esikoisen kaverisynttäreiden kustannuksiin, että mun osuus olisi 14,28 eur. Tokihan mä osallistun, mutta toi sai mut jostain syystä taas itkemään. En oo kauheesti viimepäivinä itkenytkään, ihme kyllä. Se oli varmaan se 28 senttiä, mikä mua itketti, niin tarkkaa ja jotenkin steriiliä. Olis laittanut vaikka että 15 euroa, sekin olis ollut parempi. Nyt kun mä luen tätä mitä olen kirjoittanut niin aika naurettavaltahan toi mun itkuni tommoisesta asiasta kuulostaa.
No, se siitä ja kohti uusia pettymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti