Sähkösopimusta, huoltajuusasioita ja ostoslistaa

Eilen otin miehen kanssa puheeksi asumisjärjestelyt. Ehdotin, että miten olisi vuoroviikot. Miehen vastaus oli "eiks se oo vähän hankalaa" ja asian käsittely loppui siihen. Parin tunnin päästä otin asian uudelleen esille kysymällä, että olisiko hänellä sitten ehdottaa parempaa vaihtoehtoa. Sanoi kolme viikkoa ja yksi viikko. Tiesin kyllä että tarkoitti tuota viikkoa mulle, mutta oli pakko heittää, että niin, mun luona kolme viikkoa ja sun luona viikko? Sitten sai sanottua sen että meinas toisinpäin. Sanoin kyllä että en mä semmoiseen suostu. Loppujenlopuksi ei päästy mihinkään lopputulemaan ja sanoinkin että aion tänään lapsille puhua ja sanoa niille, että puhutaan niistä asumisasioista sitten myöhemmin. Olisin vain niin halunnut että olisin pystynyt lapsillekin antaa jotain vastauksia.

Mä en tiedä millainen olisi lasten kannalta paras yhteishuoltajuuskuvio? Yhden keskustelupalstan mukaan vuoroviikkosysteemi ei ole missään nimessä hyvä, mutta en haluaisi kyllä mitään viikonloppuvanhemmuuttakaan kummallekaan, ainakaan nyt alussa kun kuviot ovat ihan levällään. Tiedän, että itselleni tuo vuokra-asunto on vain väliaikaisratkaisu eikä kylässämme liiemmin edullisia asuntoja, joten en todellakaan tiedä minne elämä mut heittää. Toivoisin että joku järkevä ratkaisu ilmestyisi nenän eteen.

Ystävä kyseli eilen, että mitä huonekaluja meinaan ottaa mukaani. Vastasin että en aio paljoa ottaa, että katotaan sitten miten jaetaan kun talo on joskus myyty. Ystävä hämmästyi, meinaanko tosiaan, että voin mennä vielä uudelleen "jaolle" niinkuin hän asian ilmaisi! Että ei se kuulemma mene niin yleensä, mutta meillä ei kuulemma menekään kuin "yleensä" Menin ihan hämilleni, en mä nyt tässä vaiheessa ajatellut riisua lasteni kotia! Ihan tarpeeksi heillä muutoksia jo muutenkin tulossa. Loukkaannuin taas Ystävän kommentista vaihteeksi.

Pääsin taas ylitöihin, hyvä, saan ehkä vuokratakuut maksettua. Radiossa soi automatkalla Juha Tapion "Kelpaat kelle vaan"

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja taas itkin. No, silmät oli turvonneet ja punaiset eilisistäkin itkuista, johan tulikin itkettyä! Pari päivää sitten ajattelin, että hah, en olekaan itkenyt moneen päivään! Mutta eilen otin kyllä kaikki takaisin. Tänään itku jatkuu kun olen antanut itselleni deadlineksi tämän päivän lapsille kertomiseen. Voi luoja, että ahdistaa! Olisin halunnut kertoa jo eilen, mutta en saanut miehen kanssa puhuttua ajoissa.

Noista nyyhkybiiseistä piti vielä sanoa Ystävän sanat: "eikö olisi parempi kuunnella tuossa tilanteessa vähän reippaampaa musiikkia"? Jaa-a, en tiedä. Järjellä jos ajattelee niin auttaako toi nyyhkybiisien kuuntelu ja itkeminen? Johonkin kohtaan sen on tuotava tyydytystä, enhän sitä muuten tekisi. Haluanko velloa itsesäälissä? Ilmeisesti. Pitää muistaa pohtia tätä vielä.

Työpäivän aluksi tein sähkösopimuksen, eli sekin on nyt hoidossa. Mitä muuta mun pitää muistaa? Jokin  netti, mokkula varmaan riittää. Vesi ja jätesoppareita ei kerrostalossa tarvitse. Kotivakuutus, joo, se pitää vielä järkätä.

Huonekaluista sängyt, keittiön pöytä ja tuolit, olohuoneen pöytä, sohva on hankittu (60 eur nuo kaikki, jesh) . Kai noilla pärjää ainakin alkuun. Katselen vielä huutonetistä tv-tasoa. Mattoja, mulla ei ole mattoja! Voi ei, ne on kauhean kalliitakin! No, ei voi mitään...Onneksi on vain kaksio matotettavana.

Pistänpä tähän listaa itselleni muistiin, että mitä mun tarttis vielä hankkia, saa kertoa jos olen unohtanut jotain olennaista:

-mikro
-pölynimuri
-rikkalapio ja harja
-valaisimia
-pesukone (voi ei, se maksaa omaisuuden, ei ole pyykkitupaa)
-tiskikone (ei tainnut kuulua asunnon varusteisiin, mutta ei ole niin pakollinen kuin tuo pesukone)
-astiat (Ikea, here I come)
-niitä mattoja

Ai niin, tajusin, että tämä on meidän viimeinen varsinainen viikonloppu yhdessä, ensi viikonloppu menee kissanäyttelyssä ja sitten onkin jo muutto. Apua!