Vielä viikko muuttopäivään. Veljen tyttöystävä oli ensimmäinen, joka arvasi että oon muuttamassa kun pyysin veljeä hakemaan uusimman huutonet-löytöni, olohuoneen pöydän Helsingistä, kun asuvat siellä ja mä en. Mutsi oli kuulemma jouluna kysellyt veljen porukoilta, että olinks mä normaali tai jotain. Mitä vit***? Mitähän senkin päässä pyörii? No, ehkä se on laskenyt jotain yhteen ja tullut siihen tulokseen, että ero on vain ajan kysymys. Mielenkiinnolla odotan, koska erotieto saavuttaa mutsin korvat ja arvostelua alkaa tulemaan. Vai olisiko se muuttunut? Tuskin... Veljen tyttöystävä kyseli kauheesti "peruskysymyksiä" tyyliin, ollaanko puhuttu, ollaanko ajateltu terapiaa, olenko ajatellut että olisin tyytyväinen vuokrakämpässä kun nyt asutaan isossa okt:ssa. No, se on vähän päälle 20-v ja juuri saaneet ensimmäisen lapsensa, että onhan sillä vähän erilainen ajatusmaailma.
En ole itkenyt moneen päivään (siis kunnolla, tokihan silmät kostuuharva se päivä jostain mietteestä). Olo on yllättävän hyvä, miehen kanssa välit on ihan kunnossa eikä lapsetkaan ole vaikuttaneet traumatisoituneilta. Toki ymmärrän, että asia realisoituu heille vasta muuton myötä paremmin.
Odottavat fiilikset, en malta odottaa että pääsen omaa pesää rakentamaan!
Tänään tämmöiset fiilikset :)
Hei puolinainen!
VastaaPoistaKiva,kun nyt tänne sinunkun blogiisi pääsi lukemaa.Huomasin,etttä kirjoittelet aika samasta tilanteesta,kuin minäkin.Voimia Sinulle tässä vaikeassa tilanteessasi.Ja minä voin kokemuksesta sanoa,että kaikki uusi pelottaa.
Hyvää viikonloppua!
Lämpimin terveisin Erosuhteellisuuden Annelise
"uuden" kodin kylmältä sohvalta