Alkuiltapäivä meni ihan ok, lähdin ajoissa töistä hakeakseni tuoreimmat huutonet-ostokseni, imurin (19 eur) ja kahvinkeittimen (5 eur). No, matkan varrella hokasin että ikkunat huurustuu, wtf! Olinhan mä huomannut, että viivettä tuulettimen käynnistymisessä oli havaittavissa jo viikko sitten, mutta en halunnut ajatella asiaa. Kun tajusin tilanteen, tuli vitutusitku. Soitin iskälle, että mikä osa on rikki, no tuulettimen moottori. Iskä sanoi, että ei se kauheen kallis voi olla. No, Motonettiin siis. Katsoin rekisteriotteesta vuosimallin sun muut tarvittavat tiedot ja rohkeasti marssin palvelutiskille ja kerroin minkä osan tarvitsen. Jannu naputteli konetta ja ilmoitti että maksaa 144 euroa. Mun suusta pääsi spontaani kovaääninen EIIIIIIIIHHHH. Jannu sanoi että juu, otanko sen? Pakkohan mun on, sanoin, ja kyyneleet rupes pyrkimään taas ulos kun jannu lähti hakemaan sitä osaa. Tsemppasin ja pystyin pidättelemään niin kauan kunnes olin saanut paketin ja katosin hyllyväleihin vuodattamaan kyyneliä. Onneksi Motonetissä on paljon hyllyvälejä. No, vielä oli maksettava, eli koottava ittensä sen verran, että kehtas mennä kassalle. Sitten taas itkin autossa. Varpaat jäässä.
No, kotiin kun pääsin niin valmistin itselleni ravitsevan ja terveellisen aterian. Koska piti heti kirjoittaa päivän edesottamukset ystävälle niin poistuin ruanvalmistuspuuhista ja jätin sen itsekseen tekeytymään. Lopputulos on tässä. No positiivista on, että välillä tuoksuu talossa munkin ruuanlaiton käryt, yleensä saan keittiössäni haistella vain muiden käryjä.
Päivä voi mennä vielä paskemmaksi jos ystävä ilmoittaa että on tullut sairaammaksi, eikä tulekaan käymään huomenna. Hän asuu 100 kilometrin päässä ja on tulossa muissa asioissa tänne päin ja tulisi käymään, toisi mulle vanhan mikronsakin, niin jäisi tämä paistinpannulla "ruuan" lämmitys vähemmälle. Mä niin pelkään että hän ei tule :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti