Olen koukussa, olen koukussa mieheen. Hitto. Ei tässä näin pitänyt käydä. Mä olen se, joka odottaa yhteydenottoa kuin kuuta nousevaa. Mä olen se, joka odottaa koska miehelle käy tapaaminen. Mietin onko puhelin rikki kun se ei soi. Mä odotan ja tuskailen. Argh! Tervettä? Tuskin. En tiedä mitä mies ajajattelee musta ja se tekee mut hulluksi. Luulen, että tulen vielä satuttamaan itseni, mutta siitäkin huolimatta en pysty jättämään miestä rauhaan. En halua. Mieskin on sanonut pelkäävänsä satuttavansa itsensä, siksi onkin vissiin varovainen. Varovainen, haloo, ollaan tunnettu pari viikkoa! Järki hoi! Joo, ei ole näkynyt, perkele.
Mä haluaisin tietää, koska tavataan seuraavan kerran, mutta en mä voi kysyä. Sitäpaitsi mulla on lapset perjantaihin asti. Mun on pakko pystyä "viilentämään" kommunikaatiotani hänen suuntaansa. En mä tiedä miten miehet toimii! Hemmetti!
Hyviä neuvoja otetaan vastaan!
Voi voi :) täällä myös kaipuu toisen kainaloon on alkanut nousemaan pintaan. Liityin deittipalstalle eilen illalla ja aamulla jo mietin, että mitä mitä minä teen..no kait sitä jutella voi. Tuo sinun tilanteesi on tosin aika tuttu. Muutaman vuoden takaa ennen tätä avioliittoa. Ei ole helppoa ei :)
VastaaPoistaJa taas kuulostat niin entiseltä minulta:) Olin niin "tuskainen" kun odotin puhelimen piippaavan. En jättänyt puhelinta hetkeksikään rauhaan, otin sen mukaan vessaan, suihkuun, kaikkialle! Kun se sitten piippasi, adrenaliiniryöppy oli valtaisa! Näin jälkikäteen katsoen toimin typerästi, roikuin, halusin, olin aina valmis mihin vain, tein kaiken kuin hän tahtoi, palvoin. Annoin paljon ja sainkin paljon! Rakastuin päättömästi, ensimmäiseen eron jälkeiseen mieheen. En nähnyt selviä merkkejä siitä, etten ollut hänelle Niin tärkeä. Hän piti minusta kovasti, mutta silti... Sitten tuli romahdus ja ryvin pohjamudissa, totaalisesti. Surin tätä pikarakkautta paljon, paljon enemmän kuin avioeroa.
VastaaPoistaKerron tämän vain siksi, että sinä osaisit varoa. Ota kevyesti tämä kaikki...se tekee sinulle hyvää, mutta ole varovainen...
Kerron tämän vain siksi, että
Kiitos Johanna ja Hymytyttö kommenteista. Mä tajuan järjen tasolla olevani tyhmä ja toimivani kuin 13-vuotias. Mä olen todennäköisesti enemmän ihastunut, kuin vastapuoli. Mutta mihin mä olen ihastunut? Siihen kun mua halutaan ja kuinka mulle tehdään hyvää? Toisen ihoon mun iholla? Viisas ystäväni sanoo mulle, että mun pitää olla etäisempi. Mutta en mä osaa! Osaan hyvin analysoida näitä fiiliksiäni, mutta en sitten osaa kuitenkaan toimia sen mukaan, miten mä tiedän, että olis viisasta.
VastaaPoistaEilen krapulapäissäni tuli kirjoitettua sille oikein syväluotaava sähköposti, jossa vuodatin sisälmykseni ja asetin itseni haavoittuvaiseksi. No, ei hän pelästynyt, mutta ei juuri kommentoinutkaan. Tämä lisäsi mun epävarmuutta entisestään. No, siitä tänään tekstailtiin ja hän lupasi kirjoittaa mulle vastaavaa sähköpostia. Odotan ja pelkään, että mitä sieltä tulee. Helvetti kun pitää olla ihan teini!
Mun on ihan pakko taas kommentoida,koska mä oon niin samassa jamassa sun kanssa.Mullekin kävi just noin.Mäkin vaan rakatuin ihan kerta heitolla ja totaalisesti.Ja mustakin tuli ihan teini.Säälittävää ajattelin minäkin mutta toisaalta onko mulla mitään menetettävää.On se,että mä oon todennäköisesti se joka saan siipeeni mutta siltikään mä en halua tämän hetkisen onneni päättyvän enkä jaksa ajatella sinne kauas tulevaisuutteen vaan yritän nauttia edes näistä pienistä onnen murusista.Minäkin mietin aluksi olenko ihastunut siihen tunteeseen,että joku on ihastunut minuun mutta kolmannen kerran tavatessamme tajusin olevani aivan myyty ja rakastunut hiusjuuriani myöden.
VastaaPoistaMeilläkin nämä tunteet taitavat vaan olla kovin yksisuuntaisia.
Eikä kaikkea vaan voi järjellä ajatella vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi,kun on ne tunteet....
Ja miten niistä miehistä saa mitään selkoa,kun ei saa itsestäänkään.
Kaikkea hyvää ja joskus saduillakin ehkä on se onnellinenkin loppu.....