Lukijat

maanantai 6. helmikuuta 2012

Sekoilua

Lapset lähti eilen viikon oltuaan. Vein ne isälleen ja tirautin autossa muutaman kyyneleen. No niin, sinkkuviikko alkakoon (kuulostipa kylmältä, ei se ihan noin suoraviivaista ollut). Viikolla illat oli mennyt nettitreffaillessa ja jokunen potentiaalinen tilapäisen läheisyyden antaja olikin löytynyt. Tarkoitus oli treffata yksi tänään Helsingissä kurssini jälkeen (sekin Helsingissä), mutta tyyppi laittoi viestiä eilen, että jospa hän tulisikin mun luo niin saisin aamulla kyydin kursseille. No, mietin ankarasti, mitä jos ei kemiat kohtaakaan, apua! Koko päivä meni pohtiessa ja kun lapset oli viety niin avasin koneen ja siellä se oli odottelemassa, että joko olin tehnyt päätökseni . No, kun moneen kertaan olin sanonut, että molemmilla on oikeus puhaltaa peli poikki jos siltä tuntuu niin annoin sille lähtöluvan :D Tunnin meille ajaa ja olinkin sen ajan melkomoisessa paniikissa. Ovikello soi ja vatsa heitti voltin.

Tyyppi tuli, halasi ja siirryttiin olkkarin, istuttiin sohvan eri päihin. Siinä sitten käytiin hieman väkinäistä keskustelua ja odotin että se tekis jotain, mutta ei. Melkein tunti siinä meni ennen kuin se uskalsi koskea. Olisinhan mäkin toki voinut, mutta en uskaltanut minäkään :D No, yksi asia johti toiseen ja kolmanteenkin ja vietettiin sitten yö yhdessä. Loistava suutelija, just sitä mitä mä tarttinkin! Ja ihan hyvä niissä muissakin jutuissa ;). Oli aika makoisaa tuntea ittensä halutuksi, vaikkakin vain siinä yhdessä asiassa ja nukahtaa toisen kainaloon. Tosin nukuin äärettömän huonosti kun en siinä kainalossa oikein osannu nukkua :D

Aamulla tyyppi vei mut sinne kurssille, jossa väsyneenä sit yritin keskittyä opetukseen. Pääasiassa istuin vieno hymy huulilla ja räpläsin kännykkää. Tulin junalla kotiin ja nyt yritän pysyä hereillä siihen asti, että on säädyllistä käydä nukkumaan. Huomenna taas kurssipäivä. Ehkä joudun sen jälkeen käydä varmituskoeajamassa tyypin :D Joo joo, en ole mitään tunnesuhdetta virittelemässä ja sen molemmat osapuolet tietävät! Mutta kun olen valmiiksi jo Helsingissä... ;)

Siis mitä hittoa! Kirjoitin tuossa edellisessä kappaleessa että tulin junalla kotiin. Piti ihan miettiä, että mitä hemmettiä mä oikein kirjoitin? Oonko vähän väsynyt? Tulin siis kylläkin 90% matkasta äitini kyydissä, on töissä Helsingissä. Taktisesti 5 min ennen matkan päättymistä kerroin että by the way, ollaan erottu. Äiti sanoi että olihan se nähtävissä, selvännäkijäystävänsä oli kuulemma nähnyt sen jo syksyllä. Ooookeiii. Selvännäkijä oli kysynyt, että liittyikö eroon nuorempaa miestä? WTF??? No juu ei liittynyt!

Mutta nyt on sitten koko lähisuku tietoinen, huh. Mutsikin vaan kysyi että koska on tuparit, yllättävä suhtautuminen. Sanoi kyllä että toivottavasti oli oikea ratkaisu. Joo-o, samaa toivon.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, jotka tänne eksyy! <3


3 kommenttia:

  1. Eksyin blogiisi, kun itsekin ajattelen eroamista. Miten uskalsit tehdä lopullisen päätöksen? Itse haahuilen varmaan ikuisesti, enkä uskalla tehdä mitään (meillä on lapsetkin paljon pienempiä) :( Kiitos blogistasi, jotenkin helpottaa, että joku muu tuskailee samojen asioiden äärellä. Voiko tää joskus helpottaa?

    VastaaPoista
  2. Olet ehdottomasti tuollaisen läheisyyden ja hellyydenkaipuun helpottajan ansainnut. Se antaa monellakin tapaa voimaa ja energiaa, vaikka ei sen enempää suoranaisesti eron käsittelyssä autakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, ei ollut helppo ratkaisu, kyllä sitä vatvoinkin ja edelleen toivon että oli oikea ynratkaisu. Aika sen sitten näyttää, kahden viikon perusteella ei oikein voi vielä sanoa mitään. Sen verran Anonyymi sulle sanon, että se, että lapset on eron kohdatessa isompia, ei ole yhtään parempi juttu! Pieninä sopeutuvat mun mielestä helpommin!

      Norppa, thänks! Antoi kyllä energiaa ja tietynlaista "hehkua". Jouduin tosiaan eilen ottamaan uusinnan ;) Nam!

      Poista