Torstaita

Torstai ja sinkkuviikko lähenee loppuaan, lapset tulevat jo lauantaina kun lähtivät viime viikolla perjantaina. Hyvähän se on, että joustoa löytyy. Kauheen vaikee myöntää itselleen, että mielelläni jatkaisin seikkailujani vielä, vaikka hyväähän se viikon tauko varmaan tekee. No, tällä viikolla ei ole kyllä paljoa seikkailtu. Tiistaina pääsin VIHDOIN yökylään ja voi luoja että mä nautin! Oli NIIIIIN ihanaa päästä pussailemaan ja kainaloon. Nukkua toisen vieressä ja tuntea käsi ympärilläni. Ja aamulla halia peiton alla kunnolla ennen töihinlähtöä (joo, kerkesin töihin vasta 9:30, kiitos liukuva työaika, kiitos!). Ja nyt yksinäisen yön jälkeen kaipuu on yhtä kova kuin ennen. Juteltiin puolille öille taas netissä, mutta ei se sitä kosketusta korvaa. Mä olen addikti. On jotenkin semmoinen fiilis, että ihan kuin olisi oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Haluaisi vaan ajaa ja ajaa ja ajaa ja vähän vielä ajaa! Mä en tiennyt, että seksi voi olla tuommoista. Ja ei mennyt kuin 33 vuotta sen kokemiseen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Edelleen mä olen sen aktiivisempi osapuoli, tai no, periaatepäätöksiä olen tehnyt, että EN ota koko ajan ekana yhteyttä ja enimmäkseen se onkin ollut Tyyppi, joka jutut aloittaa, mutta mä, joka kyselen tapaamisajankohtia. No, ehkä mä en anna sille aikaa miettiä, että koska se haluais tavata. Mä ajattelen ihan liikaa, ainakin miljoona kertaa enemmän varmaan kuin Tyyppi. Mutta kun mulla on jatkuva ikävä! Ärsyttävää! Tuolla jossain kommentinkommentissa olin kertonut, että Tyypillä oli joku tapailukaveri, mutta sen se on lopettanut. Mutta ei me olla kyllä mistään yksinoikeuksista sovittu. Mua ei kyllä haittais jos olisin sille ainoa. Hitto! Niin jumalattoman ihanaa, mutta samalla ihan hirveetä tän epävarmuuden takia. Miten sitä osais ottaa silleen kevyemmin?

Kakkosluokkalaisen opelta oli tullut viestiä reissariin että on ruvennut kiukuttelemaan koulussa. Jipii. Ja neljäsluokkalaisen opelta, että urheilukamat on säännöllisesti unohduksissa. Jipii. Esikoinen puolusteli sillä, ettei kuulemma tiedä onko parillinen vai pariton viikko. Sukset pitää olla parittomina viikkoina, eli mun viikkoina. Ja mä en tuota tiennyt. Paska mutsi. Tuntuu kyllä aika paskalta, kun en jaksaisi olla hyvä äiti. Täällä mä saan sen tunnustaa, myös itselleni. Mutta kyllä mä yritän.