Lukijat

tiistai 27. maaliskuuta 2012

11-vuotiaan ainekirjoitus



11-v tyttäreni toi ainevihkonsa kuitattavaksi. Pystyin lukemaan otsikon ja ensimmäisen lauseen ennen kuin kyyneleet  tuli silmiin. Sutaisin nimmarin hätäsesti ja sanoin tytölle, että jättää vihkon kun haluan lukea sitä illalla kunnolla. En pystynyt koulumatkaa lukemaan kuin vasta nenäliinan kanssa. Ai hitto että sattuu! Ihan helvetisti!

Koulumatkani

Minulla on kaksi kotia, eli minulla on kaksi koulumatkaa. Minun isäni kodista on matkaa 400 metriä. Minä kuljen kävellen talvella ja kesällä pyörällä. Matkani on pelkkää asfalttia. Siellä on myös peltoa ja asutusta. Minä kävelen usein yksin. Yksin on ikävä kävellä. Olen nähnyt palokärjen matkalla kotiin. Koulun jälkeen minulla on kamala nälkä. 

Minulla on myös Äitini koti. Matkani pituus on noin 100 metriä. On yksi vaarallinen kohta. Kun oikaisen ojan poikki pelkään että lennän tai liukastun ojaan. Me asumme kerrostalossa joten minulla on rappusia matkassa. Kun minä tulen kotiin Gilbertti (meidän kissa) tulee vastaan. 


2 kommenttia:

  1. Hellyyttävä... Tulee kyllä tippa linssiin. Siitä huolimatta, ei se onneksi vaikuta kovin onnettomalta kirjoitukselta. Lapsi toteaa vain tosiasioita.
    Jaksuja!!

    VastaaPoista
  2. Johtuuko hormooneista, vai siitä että omani ovat jo neljättä päivää poissa kotoa, mutta kyyneleet virtaavat täällä nyt ihan huolella.

    Minusta tuossa on 11-vuotiaan kirjoittamaksi aivan käsittämätöntä syvyyttä toteavasta tyylistä huolimatta.

    VastaaPoista