Lukijat

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Mä olen niin yksin

Yksinäisyys iski juuri nyt vasten kasvoja pahemman kerran. Istun yksin kotona, ei ketään juttukaveria. Vain mä ja mun ajatukset. Alkaa itkettää. Mä en osaa olla yksin. Pitäisi osata.

Tää viikko on ollu taas yhtä lentoo tähän asti. Sunnuntaina pääsin Tyypin kainaloon, maanantaina kokeilin yhtä uutta tuttavuutta ex temporee (tyhmää, helvetin tyhmää), keskiviikkona Tyypin kainalossa (ai että mä nautin siitä, ehkä liikaakin, helvetti). Torstai-ilta meni viininjuontiharjotuksissa (idioottimaista juoda koko pullo yksin kun on töihin meno seuraavana aamuna klo 7) ja tää päivä menikin sit krapulassa töissä. Ja nyt sitten masisfiiliksissä. Kissallakin niin jumalaton juoksu, että kerkeen varmaan saamaan häädön ennen kuin löydän ittelleni pysyvämmän kämpän.

Tekis mieli laittaa Tyypille vaikka tekstaria, mutta en laita. Pitää pystyä olemaan ittensä kanssa. Ystäväkin pitää mua ihan idioottina kun mä annan ton Tyypin vaikuttaa muhun niin voimakkaasti. Joo, pitäis varmaan lopettaa sen tapailu, mutta en mä halua. Se ei tee mulle henkisesti hyvää sillon kun ollaan erossa. Olis hirveen kiva tietää miten mä vaikutan siihen, vai vaikutanko mitenkään? Vai osaako se ottaa mut vaan panona? En tiedä. Mä haluan kristallipallon.

Mä haluan tietää mihin mun kannattaa muuttaa, kumman luona lapsilla on parempi olla, löydänkö mä koskaan ketään, joka mua rakastais ja jota saisin itse rakastaa silmittömästi.

Mutta just nyt, olen niin yksin tässä maailmassa. Jos mä katoaisin maan päältä niin mua ei jäisi moni kaipaamaan. Mutta en mä nyt meinaa kadota kuitenkaan. Ehkä mä vielä joskus merkitsen jollekin jotain. Mutta ensin mun pitäis vissiin nousta tästä itsesäälistä ja elää, elää oikein. Eikä vain odottaa ja odottaa jotain mitä ei ehkä koskaan tule.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti