1. Idiootti työkaveri piikittelee mua nastarenkaistani, kilahdan, hermostun, lähestulkoon huudan että maksan kyllä sakkoni itse, ei ole ensimmäiset sakot tänä keväänä. Marssin huoneeseeni ja työkaveri jää pyörittelemään sammakkomaisia mulkosilmiään. Hetken päästä oli mennyt toisen työkaverini huoneeseen kyselemään että mikä mua vaivaa. Pitäis huolen omista asioistaan, varsinkin kun en muutenkaan sille koskaan mitään henkilökohtaisia asioitani kerro (mies).
2. Kuopuksella on ihottumaa kyynärpäissä ja polvissa, näppylöitä, kamalan ällöjä. Googlediagnosoin sen ihokeliakiaksi. Maanantaina terveyskeskuksen ajanvarauksessa oli käsketty menemään kouluterkkarille, joka määrittelee hoidon tarpeen ja varaa tarvittaessa lääkäriajan, jossa tyttö kävikin tänään ilmeisesti ilman mitään saatesanoja (isiviikko). Kouluterkkarilta oli tullut lappu, että ei hän tiedä mitä ne on, jos leviävät niin pitää tulla uudelleen näytille. Voi V***U, MÄ HALUAN SILLE SEN LÄÄKÄRIAJAN!!!! No, pane lapsi (mies) asialle, tee itse perässä. Soitan huomenna sinne fuckin terveyskeskukseen ja VAADIN sen ajan. Olen jo valmiiksi pahoillani sen puolesta joka vastaa puhelimeen.
3. Pääsin autoliikkeeseen vihdoin ja viimein hakemaan rengashotellista kotiutuneita uuden autoni renkaita. Mitä v***ua, ne on ihan sileät! Kysyn jannulta, että saako niillä sakot. No kyllä varmasti. Ostin autoni saman ketjun eri liikkeestä, eli turha mun oli sille jannulle alkaa valittaa. Kun pääsin taas autoineni liikkeelle autokaupan pihasta niin karjuin v***ua ja perkelettä kurkku suorana autossa. Ja itkeä tirauttaakin taisin.
4. Pääsin kotiin. Vastassa kolli joka huutaa melkein KOKO ajan kun täällä liikutaan. Se märinä alkaa ottaa hermoon. Menin olkkariin jossa majailee tyttökisut. Ne änkee iholle eiväkä usko että oon helvetin pahalla tuulella enkä kaipaa nyt ketään häröilemään mun päälle. Kiroilen ja huudan ja raivoan ja huidon. Vanhin kissa katsoo ihmeissään, että mikä sitä vaivaa. Melkein hyperventiloinkin. Poljen kantapäillä olkkarin pöytää, sattui. Ei ne antanu mun olla. Nappasin läppärin irti piuhasta ja ovia paiskoen pakenin makkariin ja tungin korvatulpat korviin, ettei se kollin ulvominen kuuluisi niin hermoja raastavasti (olen joskus diagnosoinut itseni ääniallergiseksi). Hetken rauhoituttuani pystyin hakemaan pakkasesta jätskiä, helpotti.
Eikä Tyypistäkään ole kuulunut mitään koko päivänä. Haistakoon paska.
Ehkä sekoan, ehkä en. Aika näyttää. Hieman huolestuttaa kyllä.
Tää on mulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti