Lukijat

perjantai 11. toukokuuta 2012

Viikkopäivitys, sekalainen sillisalaatti

En mä tiedä onko mulla mitään "virallista" asiaa, mutta kirjoittelen nyt kuitenkin lämpimikseni.

Viikko on taas mennyt ja olen edelleen aivan poikki. Maanantaina soitti sijoituskissani koti (minä siis omistan, sijoituskoti hoitaa kuin omaansa) että kissa on kipeä. No, long story short, kissa nukutettiin ikiuneen keskiviikkona, mitään ei ollut tehtävissä. Olin tietysti mukana. Helvetin rankka ylläri kaiken muun päälle.

Muuten viikko meni aikalailla sumussa johtuen tuosta kissaepisodista. Tuli käytettyä kuopusta verikokeissa ja lääkärissä mystisen ihottuman takia, onneksi ihottuma pelästyi lääkäriä ja häipyi itsekseen, joku virusjuttu kai. Tuntuu että pää on semmoista harmaata massaa. Mitään järkeviä ei jaksaisi ajatella, saati sitten, jos pitäisi muistaa jotain. Aivan mahdotonta. Huolestuttaa tuo muistamattomuus. Olen todella loman tarpeessa, siihenkin on vielä 2 kuukautta. Toivottavasti jaksan, pakkohan mun on. Nukkuminen ei auta. Tämä on siis puhtaasti henkistä väsymystä.

Talon näyttö oli sunnuntaina, ei ainuttakaan katsojaa. Olisin mä sentään naapureita odottanut utelukatselmukselle. No, välittäjän töpeksintää toivon mukaan kun ilmoituksessa oli virheitä ja ilmo kerkesi olla netissä vain kaksi päivää ennen näyttöä.

En edes tiedä missä rempan kanssa mennään kun en ole jaksanut kysyä. Alkuperäinen suunnitelma oli muuttaa ensi viikolla, mutta ei taida onnistua. Mä olen jotenkin ihan turta senkin asian kanssa, en osaa/jaksa oikein iloita siitäkään. Olen miettinyt että miten pärjään yksin omakotitalossa (joo, nythän onkin hyvä vaihe sitä miettiä :D) ja mietin että pitäisikö aloittaa uusi blogi, jossa kertoisin kommelluksistani, jotenkin mulla on semmoinen fiilis, että semmoisia saattaisi olla luvassa :D. No, katsotaan...

Tämä kerrostaloasuminen on yhtä helvettiä näin keväällä/kesällä. Ei pääse piipahtamaan ulkona helposti. Tiettyhän täältä ulos pääsee, mutta ehkä se henkinen este on suurempi. Mitä siellä pihalla sitten tekis? Omassa pihassa voisi puuhastella mitä lystää, istahtaa puutarhatuoliin. Mutta mitä tossa parkkiksella? Pöh. Ehkä mun pitäis "väkisin" muuttaa ens viikonloppuna, jos vaikka heräisi eloon taas. En tiedä. No, kuun vika päivä tämä kämppä on oltava tyhjänä oli talo valmis tai ei.

Olen kirjoitellut yhden nettitutun miehen kanssa fiiliksistä, tunnen hänet muutaman vuoden takaa, meitä yhdistää terveysjutut, ei siis mitään semmoisia virityksiä, puhtaasti vain kirjoittelua. Hän kirjoitti "Olet kaunis ja iloinen nainen sellaisella söpöllä, hieman viattomalla ja ujolla hymyllä". Ai että tuo lämmitti mieltä :).


2 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle. Meillähän on paljon yhteistä! Ehdottomasti jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
  2. Hymyn blogista eksyin tänne ja jäin lukemaan. Tutun oloisia ajatuksia, täytyy tulla jatkossakin :)

    VastaaPoista