Eihän niistäkään treffeistä mitään tullut. Taaskaan. Joo, tajuan että olen ihan liian hätäinen kaikkihetinyt-ihminen. Mutta semmoinen mä olen enkä osaa muuttua.
Joo, avataas vähän tätä treffiosastoa, eli siis tuo treffikaverini oli se baarityyppi. Menin sen kotiin (joo, en uskonut katsokaas kerrasta) kun oli luotettavilta tahoilta selvitetty että se on ihan kiltti tyyppi. Joo, kiltti oli, IHAN liian kiltti! Juteltiin ja katsottiin telkkaria pari tuntia. Totesin että meidän elämät on NIIIIIN erilaisia, että ei tulis mitään. Toivoin kyllä, että olis jotain värinöitä tullut. Mutta ei... hain värinät sitten eilen paikallisesta lelukaupasta :D.
Uusia matoja koukkuihin vaan, vielä en luovuta :). Muutama mielenkiintoinen on vielä tapaamatta, ehkä jo tänä viikonloppuna tapaan yhden...
Ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi sinun pitää niitä miehiä noin paljon tapailla. Eikö kannattaisi olla vähän aikaa ihan vaan yksin.
VastaaPoistaEi nimittäin ihan terveeltä kuulosta että pitää olla jatkuvasti treffeillä jonkun kanssa ja jos ei sänkyyn pääse niin hei hei vaan sit.
Ja tämä ei siis millään pahalla.
Kiitti kommentistasi! Olen kyllä itsekin miettinyt motiiveja tekojeni taustalla ja tullut siihen tulokseen (muistaakseni kirjoitin asiasta blogiinkin), että haluan tietää että vielä kelpaan. Haluan läheisyyttä, kosketusta, seksiä. Sitä on puuttunut mun elämästä vuosikausia. Tokihan mä toivon, että sen seurustelukumppanin löytäisin, mutta sitä etsiskellessä aion kyllä nauttia elämästä (ja se tarkoittaa tällä hetkellä miehiä, seksiä, treffejä, kaverin kanssa baareilua).
VastaaPoistaNuoruus on jäänyt elämättä, olen sen täälläkin tunnustanut ja sitä tässä samalla sitten elän, vaikken enää niin nuori olekaan, paitsi mieleltäni ;).
Yksin en halua olla ja opetella yksinäisyyttä, ainakaan tällä hetkellä. Toki tiedän, että olis hyvä osata olla yksinkin, mutta eihän kaikki osaa. Haittaaks se?
Ai niin, jos tuosta baarityypistä tuli semmoinen mielikuva, että "jätin" sen koska ei antanut niin se ei ollut kyllä ollenkaan niin.
Itellä on sellanen kokemus, että treffailun lopettaa sitten kun siltä tuntuu. Siis siltä, ettei tunne saavansa hakemalla sitä mitä etsii. Yksikinn oloon voi tottua ja joskus nauttiakin, mut yritän olla pitämättä siitä liikaa. Ettei jäis "päälle";)
VastaaPoistaKiva Kun eksyit tänne Jukka! Miehiä, jännää :D Eiku siis oikeesti, kiva!
VastaaPoistaJoo, enhän mä oo löytänyt treffailemalla sitä mitä etsin (eli mitä? ÖÖ, en tiedä), mutta silti vaan jotenkin uskoo että jos vaikka se seuraava olis se jokin. Tai sitä seuraava... Pettymyksen jälkeen menee muutama päivä ja taas uutta matoa koukkuun.
Äh, ehkä mä tästä vielä järkeistyn, joskus.