Lukijat

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Mä en jaksa tätä vuoristorataa

Kello on 00:38 ja kuuntelen musiikkia ja itken. Tällä hetkellä soi Laura Närhi, mä annan sut pois. Takuuvarma itkettäjä, sitä mä halusinkin. Itkeä.


Tänään oli yksinäinen päivä. Leikkasin nurmikon, grillasin, pötkötin riippumatossa, katsoin nyyhkyleffan ja söin jätskiä. Oon huomannut, että oon alkanut puhua itsekseni. Tänään oon hokenut "kyllä mä pärjään yksinkin" ja "en tarvii v***u ketään". Yritänkö mä vaan näyttää että mä pärjään? Kenelle? Itsellenikö? Maailmalle? Pärjäänkö mä? Pärjään. Kun päätän niin pärjään.

Juha Tapiokin sanoo että kelpaan kelle vaan ja että oon kaunis ja kaikkee. On se kyllä ihana mies, ei voi muuta sanoo. Se tajuu, että muhun sattuu ja lupaa että joku päivä mä oon selvinnyt. En viitsi linkata kyllä biisiä kun sen oon jo joskus linkannut.

Ja ei, en ole edes humalassa, vaikka siltä ehkä kuulostaakin.

Mutta mitä mä oikein itken? Yritin miettiä, mutta en kyllä oikein tiedä. Yksinäisyyttä ehkä ja ikävää. Mutta itketään nyt sitten kun kerran itkettää perkele.

3 kommenttia:

  1. Fiilikseesi pystyn samaistumaan aivan sataprosenttisesti. Kun välillä on niitä päiviä, jolloin yksinäisyys kiusaa hiljaa kiduttaen. Kai sitä vaan täytyy yrittää pysyä vuoristoradan kyydissä ja pitää kunnolla kiinni. Itseäni helpottaa tieto siitä, että ukkosen jälkeen paistaa aurinko ja huonoja päiviä seuraa hyvät päivät.

    Voimahaleja.

    VastaaPoista
  2. Heippa!
    Luin blogiasi ensimmäistä kertaa. Osaat kirjoittaa todella hyvin ja minun on helppo samaistua tunteisiisi. :D
    Laitoin sinulle kutsun omaan blogiini. Käsittelen samoja asioita kuin sinäkin. Hyvää viikon alkua!

    VastaaPoista
  3. Katti! En saanut mitään kutsua! Apua!

    VastaaPoista