Lukijat

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Rakennusprojektia

Maanantaina kirjoittelinkin, että sain inspiksen aloittaa verkko-oven tekemisen. No, tarkoitus oli alunperin tehdä se Ystävän kanssa, koska hän on rakennellut niitä enemmän. Mutta nyt kun hänellä on tuore suhde niin eihän hänellä ole aikaa. Siitä sisuuntuneena päätin sitten tehdä IHAN ITTE! Ovi oli pakko saada tällä viikolla tehtyä, että sain tiineen kissaäidin synnytyshuoneeseensa omaan rauhaan.

No, tästä se lähti


Ja eikun nikkaroimaan. Mietin että mahdanko osata sahata, vähän jännitti. Osasin, hienoa! Eihän se nyt aina ihan suoraan mennyt, kun tukena käytin milloin omaa jalkaa ja milloin porrasjakkaraa, mutta rimaa katkesi ja (lähes) oikeista paikoista, jesh! Nikkaroin kehikon, välillä ohjetta netistä katsellen. Jaa, ristimitta, pitää tarkistaa ristimitta. Jep jep, heittoa aika hemmetisti, korjataan, väännellään, mitataan, hinkutetaan ja mitataan. No niin, ristimitta on kohdallaan ja nostetaan ovi aukkoonsa ja testataan. Mitä hittoa! Eihän se sovi! Oviaukko sitten viis veisas mistään ristimittojen täsmäämisestä. Eihän vanhassa talossa mikään vissiin suoraa ole. Totesin, että tarvii purkaakin ja vähän sahailla. Lannistuin, join siiderin ja menin päiväunille. Projekti jäi parin päivän tauolle odottamaan uutta inspistä tähän tilanteeseen (joo, mä en ole mikään sisustusbloggari joka sommittelis kuvansa hienosti :D)


Kun Ystävälle kerroin aloittaneeni rakentamisen niin hän sanoi, että kyllähän hän olis tullut auttamaan! Ja vielä torstainakin puhui, että tulee auttamaan. No, eihän se mitään tullut ja minähän EN rupee anelemaan. Ystävällä oli kuitenkin tiedossa, että tarviin sen huoneen nyt viikonlopuksi suljetuksi. No, samapa tuo, jatkoin siis itse projektia. Päätin hakea pienempiä ruuveja kun tuo rima tuppasi halkeilemaan käytössä olevista ruuveista. Tulin kotiin, rupesin hommiin. Voi perkele! Ruuvin kanta oli tietysti myös eri kokoinen, eli käytössä oleva torx-20 ei käynytkään eikä pienempää ollut. No, ei se mitään, mennään uudestaan kauppaan, mihinkäs tässä lomalla kiire olis. Ruuvinvääntimen päät oli kivoissa suljetuissa paketeissa niin ei päässyt sovittelemaan vaikka ruuvinkin olin fiksuna tyttönä ottanut mukaan. Silmämääräisesti päädyin sitten torx-15 kokoon, henkilökuntaa ei tietty näkynyt missään. Eikä semmoisia halpoja sekakokopaketteja tietenkään ollut. No, kassalle ja autoon. Sain autossa ahaa-elämyksen, että kokeilempas varmuuden vuoksi että on varmasti sopiva. No arvatkaa oliko??? No ei ollut ei! Takas kauppaan ja torx-10 matkaan, siinä vaiheessa jo pikkasen kävi suorastaan ketuttamaan!

No niin, sitten kotiin ja taas hommiin. Uudet ruuvit toimi paremmin ja homma eteni. Halpa niittivehje oli huono, mutta sain verkon jotenkin niitattua. Tadaa, homma oli kasassa, sitten olikin saranoiden vuoro. Pähkäilin, että mitenhän ne oikein kiinnitettäisi ja mihin ja vedin fiiliksellä parhaani mukaan. Sen verran fiksu olin, että tajusin kiinnittää ne ensin oveen ja sitten vasta karmiin :D. Saranoiden kiinnittäminen karmiin olis onnistunut huomattavasti helpommin kaverin kanssa, mutta sisulla ne meni yksinkin (prkl). Karmi oli hemmetin kova, eikä ruuvit oikein uponneet, sitten hokasin, että ai niin, joskus olin nähnyt miesten poraavan ensiks reiän ja sitten vasta ruuvaavan. Jännitti vähän, että osaanko mä edes pistää sitä poranterää siihen vehkeeseen, mutta hitto vieköön, osasin! Lisäjännitystä toi se, että mulla ei ollut hajuakaan oliko se pienin poranterä edes sopiva tohon hommaan. Piti vain toivoa parasta :). Sain reiät aikaiseksi ja ruuvitkin upposi paremmin, jesh! Kai se terä siis oli sopiva? Jos ei ollut niin se ovi varmaan mätkähtää alas jossain vaiheessa, toistaiseksi vielä pysyy ainakin. Seuraavaksi salvan kiinnitys. Oho, ovi ei ollutkaan ihan siinä kohdassa missä pitäis, siis salvan kannalta, mutta näppäränä naisena askartelin lisäpalikan oveen ja tadaa, salpa kiinnittyy ja toimii täydellisesti. Oveni on valmis! Ai että mä olen tyytyväinen itseeni! Siitä tuli ihan oven näköinen, eikö?


Sitten vaan siivous ja äitikisu synnytyshuoneeseensa ja tässä me nyt odotellaan synnytystä. Varmaan tosin pitkälle vielä ens viikkoon. Mutta mitä tästä taas opimme? No, tietysti sen, että pystymme ihan mihin vaan haluamme, kun vain päätämme niin! NIH!

Tuon oven rakentamisen kanssa opin sahaamaan, ruuvaamaan, poraamaan, soveltamaan ja niittaamaan, sekä olemaan välittämättä siitä, jos joku vähän on vinksallaan (täydellinen olis ollut tietysti parempi, mutta toimiva saa nyt tässä asiassa luvan riittää mulle).

Vielä pieni harmituksen purkaus. Ystävällä on se miesystävänsä koko viikonlopun kylässä, eli meikäläisellä ei ole suihkussakäyntimahiksia. Tai no, kyllähän mä sinne voisin mennä, mutta en halua häiritä ja tuppaantua. Eli nyt vedetään slow lifella ja lämmitetään vettä kattilassa ja peseydytään pihalla. Mutta ei se mitään kun on kesä, talvella toivottavasti ei enää tarvitse.

2 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosta suorituksesta!
    Go girl!

    VastaaPoista
  2. Ai vähänkö tuli hieno ovi!

    Se on kyllä jännä, miten moneen sitä oma osaaminen taipuu kun on pakko vaan "ihan itte" yrittää. :) Itsellä taipuu jo melkein kaikkeen muuhun paitsi pyränkumin pumppaamiseen.

    VastaaPoista