Lukijat

perjantai 21. syyskuuta 2012

Pick me, love me, choose me

Mä kaipaan. Mä kaipaan miestä. Mutta en mitä tahansa miestä. Mä kaipaan sitä täydellistä miestä. Joka arvostais mua, pitäis mua hyvänä, rakastais mua. Ja jota mä saisin rakastaa. Ei sen tarvitsis olla täydellinen, kyllä mä puutteita siedän, onhan mulla niitä itsellänikin. Mä haluun että se saa mut nauramaan, kaipaamaan, hassuttelemaan.

Musta tuntuu että mä oon napsahtanut takas "normaaliksi" (melkein)  siitä kevään/kesän pervosekoilijasta, enkä oo ottanut sitä yhtä yrittäjää sänkyyni (vielä). No, enhän mä ole normaali, tai mikä on normaali? En tiedä. Mutta kyllä mä oon antanut pikkuhiljaa itsenikin uskoa, että mä oon aika kiva, hauska, pervo, spesiaali. Ja se joka mut saa on onnekas. Mutta missä se on? Ei pitäis hätäillä. Pitää olla kärsivällinen. Perjantai-ilta, pitäis mennä vaikka tohon lähikuppilaan. Pitäiskö? Jos vaikka kahville? Nääh, en taida viitsiä. Sitäpaitsi se sinnikäs yrittäjäkin saattaa olla siellä. Joo en mene. Olis noloa istua puolityhjässä baarissa baaritiskillä yksin. Joo, jatkan kotona kyyhötystä ja odotan että se tulee hakemaan mut täältä.

Jos mä jäänkin yksin eikä kukaan halua mua? Jaksaisinhan mä odottaa jos joku kristallipallo sanois että se mies tulee vaikka kahden vuoden päästä. Mutta mistä sen tietää meneeks siihen 2 kuukautta vai 20 vuotta vai tuleeko sitä ikinä? Mä en tyydy vähempään kuin mitä mä ansaitsen! Mulla ois niin paljon annettavaa. No, mä kerään sitä ja voi voi sitä miestä mihin mun kaikki patoumat purkautuu. :).

Kyllä mä uskon, että se on tuolla jossain.

Ai niin, kylppäriremppapäivitys. Työmieheni on lähdössä kuukauden päästä työharjoitteluun ulkomaille. Ovat luvanneet että mun kylppäri on siiheks valmis. Toisella tyypillä alkaa kahden viikon loma. Alkavat kuulemma tehdä sitä nyt oikein urakalla. Ihan kuin mä oisin kuullut ton ihan muutaman kerran ennenkin.


3 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän ton tunteen.Mäkin haluun kaiken ton ja tiedän,että ansaitsenkin sen mutta en mäkään jaksais odottaa.Mä rakastuin niinkuin en koskaan ennen ja taas petyin.Milloin tulee se hyvä päivä,että aurinko paistaa meillekin?Miten kauan tai vähän aikaa sitä pitää odottaa ja entä,jos sitä aikaa ei olekaan loputtomiin?Näitä kaikkea mietin minä joka pelkään ja inhoan syksyä jonka joudun viettämään ilman sitä jonka kerran luulin olevani Elämäni Suuri Rakkaus ja joka oli minusta Ihaninta mitä tiesin.
    Jaksamista ja Voimia sitä todella tarvitaan!

    VastaaPoista
  2. Jaksuja myös sinulle! Oletko laittanut blogisi salaiseksi kun en tunnu löytävän sitä enää?

    VastaaPoista
  3. Olen laittanut,kun se tuntui löytyvän aivan liian helposti ja ajattelin sitä kirjoittaa vain ihan oman pääni selvitykseksi.En tiedä josko sen joskus avaisin mutta toistaiseksi se pysyköön suljettuna.

    VastaaPoista