Lukijat

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Se siitä Tyypistä sitten

Annoin sitten eilen palaa Tyypin suuntaan fb-keskustelussa sen verran tyylikkäästi, että ei varmaan tarvii enää olla yhteydessä. Joo, en ollut selvinpäin, selvinpäin en olis ehkä niin kovasti ja pahasti sanonutkaan. Tai no, en mä nyt tiedä sanoinko pahasti, totuuksia vain, mun mielipiteitä siitä, että miten se on mua kohdellut ja miten sen kannattais naisia kohdella jos se vielä joskus naisten kanssa rupee virittelemään jotain. Kiitti neuvoista ja kertoi että mulla ei oo kauheesti hajua millanen ihminen se on parisuhteessa enkä muutenkaan kuulemma tunne sitä kauheen hyvin. Keskustelu loppui siihen kun se sanoi että ehkä meidän pitää unohtaa tää koko juttu ja lopettaa tapailu jos se on niin paska ihminen ja kohtelee mua niin huonosti. Ja että mun kannattais ehkä ettiä täältä joku mies joka osais kohdella mua hyvin. Siihen en sit vastannut enää mitään. En pystynyt. Olis pitänyt.

Itkin sitten pään turvoksiin, meinasin tukehtua taas vaihteeks räkään. Tein tiukan kossukolan ja ryystin sitä ja itkin. Ja niistin ja itkin. Tiesin että  aamulla tulee olemaan vaikeeta saada silmät auki. Ja niin olikin. Enpä muista koska silmät olis ollut näin pahasti turvoksissa. Ei oo enää feikkiripsiä, omat ei oo vielä kasvaneet kunnolla takas, kulmakarvatkin on repsahtaneet. Silmien piti olla sielun peili, mitä näkyy? Tyhjää, ihan tyhjää.


Enpä muista koska mulla olis ollut paskempi päivä kuin tänään. Pitäisi jaksaa nousta edes sängystä ja pukea. Jos lapset ei olis mulla nyt niin en nousisi.



2 kommenttia:

  1. Mä tiedän tonkin fiiliksen.Mä oon kärvistelly ton saman asian kanssa nyt viikon verran ja yrittäny toipua ja palata takas elävien kirjohin rämmittyäni taas siellä paskaojan pohjilla.

    VastaaPoista
  2. En mä päässytkään siitä irti, vielä. Mutta oon mä lähempänä sitä koko ajan. Miehet on rasittavia!

    VastaaPoista