Lukijat

lauantai 13. lokakuuta 2012

Mielensäpahoittaja

Mä loukkaannun ihan mistä vaan ja milloin vaan. Siihen ei tarvita kuin pilkku väärässä kohtaa, vääränlainen hymiö, humalainen ystävä, liian rehellinen Terapiamies, ymmärtämätön Tyyppi. Tsädäm, taas on herne nenässä ja kyynel silmässä. Mä kuvittelen vissiin, että koko universumi on mua vastaan. Mutta paskat, totuushan on se, että universumi ei tiedä edes, että mä olen olemassa. Mä olen henkisesti epävakaa, loose cannon. Poukkoilen äärilaidasta toiseen ja yritän selvitä. Mikä mut tämmöseen tilanteeseen on nyt ajanut?

Olen harkinnut fb-profiilin poistamista ja puhelimen sulkemista silleen yhtäkkiä ja yllättäen. Itseasiassa harkinta eteni juuri käytännön tasolle. Mä olen sekaisin. Ihan sekaisin.

Miksi?

Mä aion nyt erakoitua. Lämmittelen mökkiäni, käyn töissä, nukun, lämmittelen mökkiäni, käyn töissä, nukun.

Googletin, eihän tää oo kuin psykoosi. Hahhah. Mutta en mä vielä ehdi, koeaikaa on jäljellä töissä vielä kolme kuukautta. Pitää tsempata sen verran vielä.

1 kommentti:

  1. Kovasti tsemppiä sinulle eron keskellä. Saman kokeneena tiedän, että se on rankkaa. Tosi rankkaa. Ja kestää n. vuoden päästä pahimmasta yli. Kun nyt vaan jaksat sinnitellä päivä kerrallaan, se aurinko alkaa kyllä vähitellen paistaa.

    VastaaPoista