Päätin etten nouse tänään sängystä kuin vessaan. No, kuuteen asti jaksoin ja sit oli lähdettävä liikenteeseen. Kävin leffassa yksin. Kotiin kun pääsin niin kuopus soitti. Olivat olleet tänään Jumbossa koko perheen voimalla. Iskä ja Vosu oli ostelleet niille kilpaa tavaraa. Kiva. Ja vittu (anteeks) jos se ne kamat laittaa meidän lapsikuluexceliin niin sitten mulla kilahtaa.
No, eilenhän iskä oli kysynyt että haittaako, jos Vosu tulee joskus yöksi. Ei ilmeisesti ollut lapsia haitannut, koska oli tullut jo eilen. Ja tänään jää myös. Ja mä voin pahoin. En mä voi tälle mitään. Mulla oli kovin pahoja vaikeuksia kuunnella lasta ja puhua niin, etten kuulosta siltä että itken. Kai mä jotenkin onnistuin.
Huomenna olis ne veljen lapsen kahvikekkerit, mutta en mä taida haluta mennä sinne. Kun en selkeesti ole tervetullut.
Helvetin paska päivä kaikenkaikkiaan. Mutta ei se mitään, ei jää varmaan ainoaksi.
Se on vienyt mun paikan. Ei voi mitään.
Se ei koskaan vie sinun paikkaa. Lapsillesi sinä olet aina äiti, eikä kukaan muu sitä paikkaa vie!
VastaaPoistaEt uskokaan, miten hyvin tiedän tunteesi. Jos pakkaisin laukkuni tänään ja lähtisin pois, kuukauden päästä ei kukaan enää muistaisi, että olen täällä käynytkään. Eilen ruokapöydässä minua alkoi tikettämään ja lähdin pois huoneeseeni. Vasta puolen tunnin päästä tyttäreni kysyi, missä olen. Ei tajunnut yhtään, että olin poistunut. Sen sijaan kun mieheni oli lähdössä Hoitonsa luo, tyttö halusi välttämättä mukaan. Olisi ulvonut koko illan jos isä ei olisi ottanut. Sekin on nimittäin nähty.
VastaaPoistaTsemppiä! Tuon sanominen tuntuu laimealta ja kliseiseltä, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan ;o)
Oon lukenu sun blogia keväästä asti, ja nyt oli pakko jättää eka kommenttini.
VastaaPoistaOlin itse 12 vuotta, joista 7 vuotta naimisissa ex-mieheni kanssa. Erosimme huhtikuussa, ja nyt lokakuun alussa olis saanu jättää eron kakkosvaiheen hakemuksen. En oo sitä jättäny, ja tuskin exkään on. No, onhan tässä aikaa.
Molemmilla meillä on uudet suhteet, mutta siltikin mulla on samoja, just samoja ajatuksia kuin sulla. Siis ihan täysin, esim. perjantain kirjotus vois olla mun käsialaa.
Tsemppiä! Tiiätkö, kyllä se tästä. Kaikki pettymys ja harmi ja vi**tus ja kaikki kyllä lievittyy, joskus, kun on sen aika.
Luen jatkossakin blogiasi :)
Kiitos Ritu ja Jääkarhu kun kommentoitte! Vaikka näen, että lukijoita on niin on aina ihanaa kun joku jättää merkin käynnistään! Olette kaikki ihania! <3
VastaaPoistaKyllä tästä selvitään, milloin, se on vielä avoinna
Voi Ystäväiseni!
VastaaPoistaMä niin tiedän mitä sä käyt lävitse,koska mä oon niin samassa suossa sun kanssa.Munkin eksä on uuden Ihanaisensa,hänen lastensa ja MEIDÄN lasten kanssa risteilyllä.Oi miten söppänää.Ei kyllä musta niin yhtään.Ja mä sitten kuuntelen sitä vouhotusta ja ihanuutta koko lomaviikon.Elämä on vaan niin epäreilua.Ja mun elämä ihan koko ajan.Ja yritä tässä sitten olla muka onnellinen.Vaikeeta.Mutta pakko vaan katsoa sinne horisonttiin mikä ei tod ole edes näkyvissä.Silti vaikka kuinka laimealta tuntuu mä toivon jaksamista Sinulle!Ja siunausta.