Mä koen, että Vosu vie mun paikan mun lasten elämässä. Mä tiedän, että ei se niin ole, mutta siltä musta tuntuu joka kerta enemmän ja enemmän kun kuopuksen kanssa puhun. Vosu oli tänäänkin käynyt koiransa kanssa. Kivaa oli kuulemma ollut. Se on mua nuorempi ja arvostetussa asemassa. Kiva.
Oli ehdottanut, että se voi joskus viedä lapset shoppailemaan. Iskä oli sanonut, että antaa sitten rahaa mukaan. Vosu oli sanonut että ei tarvitse. Joo, ei varmaan kun se on hyväpalkkaisessa ammatissa. Voi helvetti millainen alemmuuskompleksi iski taas. Ja semmonen olo, että se vie multa mun paikkani tyttöjen äitinä. No, maksakoon ja ostakoon jos haluaa. Mä koitan pärjätä sen asian kanssa. Koska mun pitää pärjätä sen asian kanssa. Mä en haluais kuulla noita juttuja, mutta en mä voi sanoa tytöille että en halua kuulla. Sitten mä vaan itken vähän aina niitten puheluitten jälkeen.
Ystävälle en voi puhua, sillä on omia murheita. Terapiamieskin on vähän niinku irtisanonut terapiasuhteen ja Tyyppi ei tajuu mistään mitään. Mut mä kirjotan sitten tänne kaiken mitä mieleen tulee. Sori vaan.
Kyllä mä pärjään.
Kylppäriremppapäivitys: Kylppäristä puuttuu enää lattialaatat ja alimmainen rivi seinälaattoja. Lattia on jo vesieristetty, huomenna laatoitetaan :). Sauna on vähän enemmän atomeina, mutta ei se mitään
Hei, eksyin tänne sun blogiin ja selailin muutamia tekstejä.
VastaaPoistaOlen itsekin eronnut, joten kuulosti monet fiilikset ihan tutuilta vuosien takaa.
Tätä nykyä olen myös uuden puolison lasten lähiäitipuoli. Koska sunkin lapsille on tulossa sellainen, halusin sanoa yhden asian: älä pilaa sitä ihmissuhdetta lapsiltasi.
Ymmärrän ihan hyvin sen katkeruuden, jota tunnet ja alemmuuden ja kaikki. Mutta kun olet selvästi myös vastuullinen ja rakastava äiti, niin ajattele tässä lapsiasi. Heille on hyväksi se, että he tulevat toimeen sen naisen kanssa, joka heidän kotonaan joka päivä on.
Se vaan menee niin, että sinä voit vaikuttaa tosi paljon siihen, millaiset välit lapsille ja exäsi uudelle syntyy. Juuri nyt tuo uusi yrittää kovasti, on kiva ja haluaa oppia tykkäämään lapsista ja haluaa, että lapset oppivat tykkäämään hänestä. Salli se! Ole aikuinen, edes asiallinen.
Mikään ei muuta sitä, että sinä olet lastesi äiti. He rakastavat sinua aina, he ovat sinulle lojaaleja aina. Mutta heidän arkensa on paljon, paljon, paljon parempaa, jos he tulevat hyvin toimeen myös äitipuolensa kanssa.
Meillä on tällä hetkellä niin, että etä-äiti yrittää kääntää lapsen mua vastaan ja saada suunnilleen tuhottua koko perheeni. Ei ole helppoa välittää lapsesta, joka äidin käskystä vihaa takaisin. Eikä varmaan ole helppoa kasvaa kanssani lapsena, josta ei ole helppoa välittää.
Tiedän, että aikuisena pysyminen näissä tilanteissa on tosi vaikeaa. Jos yhtään lohduttaa, se ei ole muillekaan kuvion aikuisille yhtään sen helpompaa.
Kiitos pitkästä kommentistasi! En todellakaan ala mustamaalaamaan lasten uutta äitipuolta, yritän parhaani mukaan (ja olen onnistunutkin siinä) olla neutraali ja iloita lasten kanssa kivoista retkistä mistä ne kertoo ja leipomisista sun muista perheaktiviteeteistä. Olen iloinen kun nainen on kuitenkin lasten kertoman perusteella tosi kiva. Toki ymmärrän, että mielipide voi muuttua ensimmäisen komentamistilanteen edessä ja tajuan sen, että en siinäkään saa oikeastaan asettua lasten puolelle eli kritisoimaan uutta äitipuolta.
VastaaPoistaJärki kädessä olen kun lasten kanssa asiasta puhun (heidän aloitteestaan aina). Tänne blogiin voinkin sitten purkaa kaikki järjettömät tunteet :)