Se näkyy naamasta

kun lakkaa saamasta vai miten se meni. No, joka tapauksessa naama näyttää kyllä jos on tullut juotua arki-iltana, toki se näyttää sen myös viikonloppuna. Silmäpussit roikkuu ja muutenkin on pahan näköinen. No, ei se mitään. Voisinko mä olla juomatta? Kyllä mä voisin, ihan rehellisesti. Mutta en mä aina viitsi olla. Se on hyvää ajanvietettä. Nyttenkään mulla ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ystävä on reissussa, Tyyppiä pakoilen ja fb-keskustelu on kiinni. Telkkarista ei tuu mitään. Joten? On kuulemma vappukin niin silloin juodaan kuoharia. Tosin en mä siihen vappua tarvitse.

Työpaikalla on outoa. Satuin näkemään keskustelun, jossa pomoni ja lähin työkaverini ruotivat mua, mun sairauslomia (ihan oikein syiden kanssa, haloo, vaitiolovelvollisuus) ja mun "älypuhelinriippuvaisuutta". Hah, kyllä mä sitten olen tyytyväinen, että pääsen tuosta helvetistä pois. Tenniskyynärpäänikin johtui kuulemma "älypuhelinriippuvaisuudestani". Ei suinkaan niistä 12 tuntisista päivistä, joita tein ilmaiseksi. Mun pitkistä päivistäkin tuli sanomista. Olisi pitänyt saada ne työt tehtyä 8 tunnissa eikä missään nimessä tehdä ylitöitä. Anteeks vaan, että koitin asiakkaani palvella parhaani mukaan, vaikkakin ilmaiseksi.

Yksi asiakkaani järkyttyi kun ilmoitin lähteväni ja oli etsinyt facebook-profiilini ja laittanut sitä kautta viestiä. Hän haluaisi viedä bisneksensä mun mukana seuraavaan paikkaan. No, enhän mä ole samanlaiseen työhön menossa, joten en pysty sitä kautta sitä asiakasta ottamaan. Pohdittavakseni nyt jää, että alkaisinko sivutoimiseksi yrittäjäksi ja ottaisin asiakkaan sitä kautta haltuun. Houkuttaisi. Tosin mua mietityttää, että mikä on tuon asiakkaan intressi, koska mä en ole mitenkään poikkeuksellisen hyvin hänen asioitaan hoitanut. Ehkä se tykkää tämmöisistä leveäperseisistä juopoista. Muuta mä en keksi. Tänään kävi ja toi lämpimiä itse leipomiaan munkkeja meille ja kysyi kuinka jaksan. Hmm... outoa. Miehet, ota niistä sit selvää.

Mitäs sitten tarinoitais. Kovin on tylsää, toinen kuoharilasillinen vasta menossa. Tyypistä olis juttuja, mutta en mä jaksa siitä jauhaa. Se on niin kovin rakastunut, tajuaa tosin yleensä olla hehkuttamatta sitä mulle. Ai niin, pakko sen verran jauhaa kuitenkin, että olivat fb:stä katselleet sen naisen kanssa mun kissojen kuvia kuulemma ja nainen oli ollut ihan myyty. Öh? Mä en osannut kommentoida siihen mitään vaan vaihdoin aihetta. Teki mieli sanoa, että mitä vittua, ei tarvii mun asioita sen kanssa penkoa. Tuskin on koko totuutta kertonut naiselle. No, samapa tuo. Nainen oli sanonut että hän ei voisi mun pentuja tulla katsomaan kun menisi kuulemma kaikki rahat. Öh, olenko kutsunut? Repesin kyllä nauruun itsekseni kun tuon luin. Siis mitä miehet ajattelee oikein? Ajatteleeko ne mitään? Mieslukijat voisi nyt kyllä reipastua kommentoimaan. The Anonyymikin on viisaine kommentteineen hukkunut kuin pieru saharaan.  Tyyppi enää harvoin onnistuu itkettämään mua, eli olen aika hyvin päässyt kyllä eteenpäin siinä asiassa. Jo oli aikakin.

Sitten keittiöremppa-asiaa. Se käynnistyy parin viikon päästä. Jihuuuu. Hymykuopparemppasähkömies mun tiluksilla 2 kokonaista viikkoa, nam, silmäniloa :). Ja mä olen lomalla silloin ja kaikkea. Arvostaa varmaan kovin mun läsnäoloa. Heh. Mutta ihanaa, mä saan lattiasta kattoon ihan uuden keittiön! Keittiön, jossa uskaltaa leipoakin! Nykyinen ei ole houkutellut siihen.

Kissahommissakin taas pettymyksiä pettymysten perään. Taidan minimoida kohta kissamäärän ihmismäisiin lukemiin ja lopettaa koko touhun jos ei onni kohta käänny.

No niin, taidan päättää sekalaisen kuulumispäivitykseni tähän ja jatkaa tuota kuoharia.

Kiitos blogimaailmalle, ilman tätä olisi aika paljon ankeampaa.

Pohdiskelijan blogikirjoitus sai mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, mutta en mä ole vielä päässyt siinä mihinkään lopputulokseen. Kaikki aikanaan.