Lukijat

maanantai 27. toukokuuta 2013

Eka työpäivä ja kevätjuhlat

Eka työpäivä meni ja ah miten hyvät fiilikset jäi siitä! Ihmiset niin asiallisia, työtehtävät ei tunnu toistaiseksi ollenkaan mahdottomilta, eli on samanlaista mitä olen ennenkin tehnyt, jopa yksi sama ohjelma, mikä tekee asiat aina vähän helpommiksi. Okei, eka päivä vasta ja pieni pintaraapaisu työtehtäviin, mutta siis mua jopa PEREHDYTETTIIN! Mitä ei voi sanoa muutamasta edellisestä paikasta. Oli jopa koottu ohjekansiota valmiiksi ja kaikkea. Ihan uskomatonta!

No, aika näyttää jatkuuko hyvä fiilis.

Töiden jälkeen sitten salamana 125 kilsaa koulujen kevätjuhliin, ehdin 10 minuuttia ennen alkua. Kun eskarilaisten lauluesitys alkoi, mulla aukes hanat. Eikä mun lapsista kumpikaan oo edes eskarissa! No, sitten kun kuopus esiintyi niin sitten aukes hanat uudestaan. Jossain muussakin kohdassa pillitin ja sitten kun kutosluokkalaiset sai jäähyväislaulun niin kyyneleet valui taas pitkin poskia, eikä esikoinen ole edes kutosella. No, ehdin mä siinä vielä neljännenkin kerran ulvoa ennen suvivirttä ja sitten olikin juhlat kunnialla plakkarissa :D.

Pihalla törmäsin exään ja Vosuun, Vosulla takki tiukasti mahan edessä, uskalsi sanoa ihan "moi". Siitä sitten hyvin nopeasi liukenivat ja jäin esikoisen kanssa seisomaan koulun pihalle. Siinä vähän aikaa juteltiin ja sitten oli lähettävä kotimatkalle. Ja parkkikselle kävellessä pillitin taas (ja tätä kirjoittaessa kanssa, voi hitto). Kohtalaisen uuvuttava päivä.

Tää oli yksi itketysbiisi kevätjuhlassa. Me ollaan hei sankareita kaikki! Säkin! Ja mä kans!




7 kommenttia:

  1. Aaarggh, sielläkin pillittäjä! Arvaa vaan, miten monta kertaa mä olen pillittänyt tuota kutosten jäähyväislaulua, vaikkei lapsia sillä luokalla ollutkaan...monta!!! Kaikista pahin oli ehkä se kerta, kun Vanhin oli tanssipartnerina Wanhojen tansseissa ylioppilaaksi tulevalla tytöllä. Voi taivas, miten ne oli isoja ja komea mun poikani. Mä itkin niin, että muut vanhemmat jo katsoi...ei jäänyt pelkkiin kyyneliin, vaan oikein siihen suusta kuuluvaan "vollotusääneen" asti päästiin, ja sitähän ei saa tukahdutettua...Jessus, että mua hävetti!
    Loistavaa, että duuni maistui kivalta!

    VastaaPoista
  2. en pysty samaistuun :)

    VastaaPoista
  3. Eikö anonyymi ole pillittäjä? Joo ei se aina ole kauheen kivaa. Pimeässä juhlasalissa ihan ok kun istuu pää pystyssä vaan ja valuttaa kyyneleet pitkin poskia, mutta annas olla kun yhtäkkiä rävähtääkin valot! O-ou... Not cool!

    Pohdiskelija, onneks mä olen toistaiseksi onnistunut itkemään "sivistyneesti" ja äänettömästi:D niin ettei ripsarit edes valu kun en käytä sitä alaripsissä :D Voin kuvitella että hävetti :D

    VastaaPoista
  4. Mulla ei edes ole lapsia, vollotan silti. :D

    VastaaPoista
  5. thö anonyymi joo, en ole. itkin viimeks kun suomi voitti lätkän kultaa ;)

    VastaaPoista
  6. The anonyymi, itkisitkö onnesta, jos... :D Tai siis suomi voittais uudestaan ruotsin lätkässä? Tai euroviisuissa?

    VastaaPoista
  7. emt voisihan sitä kokeilla juu-u :D

    VastaaPoista