Suku

Puhelin soi, katsoin että oho, eno soittaa. Se ei koskaan soita eikä me juurikaan olla missään tekemisissä. No, se olikin Ameriikan täti, joka soitti enoni puhelimesta. On Suomessa tyttärensä kanssa ja varmisti että olenhan tulossa perhepäivällisille äidilleni ensi lauantaina. Joo, pakkohan sinne on nyt mennä sitten kun tätikin tulee. Äidin isäkin tulee. Ohhoh. Äidillä ja isällään on ollut välit poikki 30 vuotta ja tätini oli äidiltäni kysynyt, että haittaako jos isänsäkin tulee. Ei kuulemma haitannut. Jos mä en ihan väärin muista niin äidilläni taitaa olla välit poikki myös veljeensä. Äiti ei ole mitenkään helppo ihminen.

No, täti sitten kysyi että tiesinkö, että mummo on sairaalassa? No enpä tiennyt en. Ollut kuulemma kolme kuukautta jo. Eipä ole kukaan mua infonnut, vaikka olen mä siskon ja veljen kanssa jutuissa välillä ollut. Myönnän, en ole mummolle juurikaan soitellut. Välit on häneenkin olleet aina paljon etäisemmät kuin isäni äitiin, joka on jo ollut vuosia mullan alla. 

Taidankin mennä keskiviikkona sitten mummoa katsomaan. 

Mun pitäis varmaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja koittaa lämmitellä suhdetta mun sisaruksiin. Olen miettinyt niitä kesäjuhlia/tupareita mun talolla kunhan keittiö valmistuu. Ehkä mä järkkään semmoiset kesän aikana. Niin olen ainakin vähän edes yrittänyt. Pelkään kyllä sitä arvostelua mitä varmasti mun taloa kohtaan tulee.