Lukijat

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Takas siihen tilaan mikä mulle kuuluu

No niin, pohjamudista päivää, pitkästä aikaa. Kissalla on lopetusaika huomenna, reppanalla on ikää vasta vuosi. Päätös oli helvetin vaikea. Sairaus on krooninen, kissa tulisi olemaan loppuelämänsä todennäköisesti säännöllisesti helvetin kipeä. Ja koska olen sattunut olemaan kissan kivusta kertovalla luennolla niin siinä kohtaa kun kissa näyttää sen kipunsa, tuskat ovat sietämättömät. Esim. kissa voi okein hyvin hypätä normaalisti vaikka katkenneella jalalla. Siellä se pieni nyt on olohuoneessa autuaan tietämättömänä huomisesta kohtalostaan. Ja mä itken keittiössä ja mätän munakasta naamaan. Mä aloitin tänään dieetin, taas, mutta helvetti kun tuli jo nälkä pussikeitoista huolimatta. No, ehkä mä karppaankin sittenkin. No, ihan sama, mä oon ihan helvetin hyvä näinkin.

Ja veren kaivamista nenästään on lähteä perjantaina hakemaan muutama lisävahvistus kissalaumaan Puolasta. Ja veren kaivamista nenästään on olla lähtemättä matkalle yksin.

Mut hei, mitä säästöä onkaan itkeä ripsarit pois, säästyy silmämeikinpuhdistusaine. Sääliks käy kunnaneläinlääkäriä sijaistavaa vastavalmistunutta pikkupoikaa, koska mä aion todellakin ulvoa räkä valuen koko rahan edestä kun saattelen pikkuisen viimeiselle matkalleen.

Jospa suorittaisi vaikka kurjuuden maksimoinnin ja menisi jynssäämään silmiäkirvelevän voimakasta  kollinkusta, ettei kissanhoitajan tarvitsisi niin paljoa hajuhaitoista kärsiä.

Mutta kaikesta huolimatta mä rakastan näitä kisuja

5 kommenttia:

  1. Voi pientä kisua.. :( Päätöksesi on varmasti aivan oikea. Voimia huomiseen!

    VastaaPoista
  2. Noi eläimistä luopumiset on aina niin vaikeita päätöksiä. Niin surullisia ja niin epäreiluja
    :(

    Mutta se vaan on meidän ihmisten tehtävä huolehtia siitä, ettei eläin kärsi. Se on sitä eläimistä välittämistä.

    Jaksamista ja onnea vielä uudelle kisulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Vaikeeta on kyllä leikkiä jumalaa. Kuka saa elää ja kenen pitää kuolla. Ei helvetti sentään.

    VastaaPoista
  4. Asia hoidettu. Ei ollut helppoa. Mutta nyt on pienen kivut poissa lopullisesti. Asettelin hänet pahvilaatikkoon bussimatkaa (eviralle) varten hyvin, niin ettei olisi mikään paikka huonossa asennossa. Tyhmää, tajusin sen itsekin sitten jossain vaiheessa. Mistä tätä räkääkin oikein riittää...

    VastaaPoista
  5. Tiedän tuon tunteen ja se on kamalaa. Sulla vielä noin nuori kissa. Me jouduttiin viime vuonna lopettamaan meidän 13 vee vanha rouva joka meni kahdessa viikossa huonoksi. Nopeasti etenevä kasvain suolistossa ja sehän siinä on kun ne ei valita vaikka ovat kipeenä. Tälläkin oli jo myöhästä jo kun oireet alkoi.
    Vieläkin ikävöin.
    Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista