Huono tuuri vaan jatkuu

Eilen bongasin mun ensimmäisen kissani kyljestä patin. Jeejee, varmaan joku syöpä. Semmoinen fiilis, että ei voi olla totta taas. Mutta kyllä se on, Ystävä sen kävi kopeloimassa myös. Lupasin viedä sen maanantaina lääkäriin kun on lomalla. Mun ensimmäinen kissa, ja tietyllä tavalla tärkeinkin. Semmoinen laumanjohtaja

Listaanpas tähän kaikki kissavastoinkäymiset vaikka nyt vain tältä alkuvuodelta ihan muistin virkistykseksi:
-jalostuksellisesti mulle arvokkaan naaraan epämuodostunut pentue ja keisarinleikkaus
-nuoren kollin napatyrä->ei voi käyttää jalostuksessa
-kasvattini kuolema perinnölliseksi katsottuun sairauteen
-naaraan kuolema parantumattomaan infektiosairauteen
-puolalaisten klamydia
-patti

Hohhoijaa, melkoinen lista. Joku voisi ihmetellä että miten viitsin yrittää edes? Niinpä! No, tuo epämuodostuneen pentueen synnyttänyt on tiineenä ja synnyttää viikon sisällä. Saa pitää peukkuja.

No, kaikesta paskasta huolimatta pidettiin kiinni suunnitelmista ja suunnattiin paikallisille festareille. Haloo Helsinki ja Michael Monroe tuli tanssittua ja tänään on kovin, kovin raihnainen olo, selkään sattuu ja lonkkaan sattuu ja jalkapohjat on ihan muussina. No, kohta käynnistyy festaripäivä nro 2.

Eiliseltä muutama kuva

Kuva ei tee oikeutta, ovat uskomattoman kauniita jalokiviä auringonpaisteessa

Olen onnistunut kasvattamaan jopa kaksi kukkaa. Aika hienoa. 

10 kuutiota odottaa puuvajaan siirtoa. Selkään sattuu pelkkä ajatus. 

Mä niin rakastan tätä näkymää mun pihalta!