Toin siis kissoja Puolasta. Hyvässä uskossa (olen kyllä edelleen hyvässä uskossa). Long story short, niillä on klamydia. Onneksi ovat olleet eristyksissä, ettei koko lauma ole sairastunut.
Ystävä nauroi mulle kun kerroin teoriani että miksi se olisi ilmennyt vasta nyt ja miksi kasvattaja ei sitä välttämättä olisi tajunnut. Mä olen sinisilmäinen kuulemma. No helvetti, ehkä mä sit olen, mutta mielummin olen sinisilmäinen kuin epäilen kaikkea ja kaikkia. Mahtaa sekin olla raskasta. No, nää olikin sitten viimeiset kissat mitkä ikinä perkelesaatanavittu meinaan hommata. On tuo klamydia hoidettavissa onneksi. Mä en tykkää siitä, että mulle nauretaan tolleen, varsinkin kun tässä on mennyt kissa-asioissa jo pidempään päin vittua. Pahoittelen kielenkäyttöäni.
Mä olen niiin vittuuntunut että kohta räjähdän. Mun silmiäkin kutittaa, varmaan oon itekin saanut sitten sen. Tietysti. Niin.
Ääääähh!! Eikä! Voi saa..pasjalkakissa. Mikä hitto siinä onkin, että kun tulee kakkaa niskaan, niin sitä tulee kunnolla? Eikö vähempikin riittäis, kysyn vaan? Mä en naura, mä lupaan kiroilla sun kaa kilpaa!!
VastaaPoistaEi riitä, ei riitä sitten millään! Tänne vaan, kaikki maailman kissataudit, on näitä kissoja tässä vielä jäljellä muutama. Helvetti sentään.
VastaaPoistaNo voi kökkö! On sulla nyt vastoinkäymisiä kissa-asioissa! Mut lähdetään siitä että kasvattaja ei vaan tiennyt. Ja onneksi sen saa hoidettua. Manataan maailmaa ja sen oikkuja yhdessä!
VastaaPoista