Lukijat

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Nyt se mua viimeisen kerran loukkasi

No niin, end of Tyyppi-Puolinainen-story. Viimeinkin. Jossain kohtaa menee se raja miten paljon paskaa mä niskaani otan ja mimmoisessa kirjallisessa muodossa. Ja mun rajan yli mentiin nyt komeasti.

Tässä parhaat palat:


  • Tyyppi: Vittu mulla palaa käämit sun kanssas!!!!! Se on sit tosiaan parempi että ei pidetä enää yhteyttä. Mä en voi millään ymmärtää tota sun asennettas!!! Olkoon sit taas vittu tosiaan!!!!

    Mä: sä osaat kyl olla kaikist parhaiten ilkein

  • Tyyppi: Kato vittu peiliin.
    Sä osaat olla kaikist parhaiten aivan kakara.

  • Mä: Anteeks, ei sun tarvii kuunnella semmosta, eikä tarvii kyl munkaan kuunnella tommosta.
Tuon keskustelun jälkeen aloin paniikinomaisesti etsimään paikkaa mistä saisin sen poistettua facebook-kavereista. Enhän mä meinannut löytää. Meni varmaan monta minuuttia kun mä kädet täristen ja kyyneleet silmissä ja räkä valuen etsin. Löysinhän mä sen vihdoin. Ja poistin. Ja estin. Ja itkin. Ja itken.

Siinä on kyllä semmoinen mies mitä en tule kaipaamaan. Paitsi että tulen. Aika paljonkin. Helvetinperkele.

Se vaan on niin, että mulle EI puhuta tolleen. Ei TODELLAKAAN!

PISTE!!!


Ja koska mul on nyt tarve avautua niin jatkan tätä postausta viru valgee-pepsimaxini kanssa (puolet ja puolet, pahaa, yks kahvikupillinen vain). Mul on nyt vähän semmonen breakdown-fiilis. Äsken kun hapuilin pimeässä nenäliinaa sängyltä niin jotain kovaa lennähti nenäliinan mukana mun kaula-aukosta sisälle. Ja kun mä tiedän, että mun sängyssä ei ole mitään kovaa niin se oli joku elukka. Ja mä en pärjää niitten kanssa. No, kauhoin sen sieltä paniikkipikavauhtia ulos, jonnekin se hävis. Kohta näinkin semmoisen kämmenen kokoisen koppakuoriaisen mönkivän sängyllä. Mumisin (mahdollisimman hiljaa, ettei lapset luule että mutsi on seonnut) että nyt sä kuolet, inisin ja yökkäilin kun rusensin sen nenäliinalla säpäleiksi. Ja sen kun olin saanut terminoitua niin mitä sitten? No, semmonen jalkapallon kokoinen pitkäkoipihyttynen. Mä en pysty asumaan täällä elukoitten keskellä yksin. Mä tarviin nyt jonkun joka pitää musta huolta ja tappaa kaikki örkit että mä saan rauhassa nukkua. Ei musta oo tähän enää. Mut on lyöty.

4 kommenttia:

  1. *halii* *halii* *etsii nenuliinoja* *on hengessä mukana* *halii*

    ...ja miten mun tuli nyt niin mieleen Sydämensärkijä, tuo teksti on ihan täsmälleen kuin siltä... :-O Noh, olis ehkä kohtalon ivaa, jos olisi sama. Eiköhän noita kuspäitä ole enemmänkin kuin vaan yksi...

    Voimia.

    VastaaPoista
  2. Nyt voimia jaksamiseen! Elämme hengessä mukana.

    VastaaPoista
  3. Ei tässä mitään hätää ole. Mä oon vaan NIIIIIIN vihainen sille!

    Joo, kusipäitä on maailma näköjään täynnä.

    VastaaPoista