Lukijat

torstai 11. heinäkuuta 2013

Vastaus

"Kiitos suklaista. Toivon sulle kans kaikkee hyvää. Pitäkää hauskaa festareilla -Tyyppi"

Noin se vastas, ois ollut parempi kun ei olis vastannu ollenkaan. Pienissä kuohareissa nimittäin asiat saa suuremmat mittasuhteet kuin normaalisti ja puhelin oli vähällä lentää päin seinää. Tosin tajusin sen, että mulla ei ole varaa uuteen puhelimeen, joten jätin lennättämättä, itkin vain pikkuisen. Tuijotan tuota tekstiviestiä ja mietin, että pitäisikö vastata? EI, EI TODELLAKAAN! Ei. Eiei. Eihän?

Noin, asia lienee loppuunkäsitelty.

Joku kommentoi jotain että "never say never", kyllä mä luulen että me vielä tavataan, ei tosin pitkään, pitkään aikaan.

Mun tekis NIIIIIIIN mieli heittää tämä tyhjä kuoharilasi päin tota seinää. Mä NIIIIIIN nauttisin siitä räsähdyksestä mikä siitä syntyisi, haluaisin nähdä ne sirpaleet ptkin lattiaa,  mutta samalla mä tajuan sen, että mun olis se itse siivottava ne ja todennäköisesti satuttaisin niihin itseni. Joten mä kärsin tän ihan ilman helpotusta.

4 kommenttia:

  1. Mä niiiin tiedän ton tunteen kun haluaisi hajottaa kaikki palasiksi... Mut arvaa mitä? Saman asian ajaa aivan raivopäinen tyynyn hakkaaminen, niin että tulee ihan hiki, tai sit ihan mieletön kirkuminen, niin, että kurkkuun sattuu.... Kummassakaan ei tarvii korjata jälkiä, mutta helpottaa, vähän. Vasta aika helpottaa paljon.
    Nyt Voimia. Anna Tyypin olla. Muista, aia saa naputella, jos siltä tuntuu....

    VastaaPoista
  2. Tiedän, kaikki on ehjänä vielä. Mä myös. Ehkä saatan viel jokusen kyyneleen vieräyttää, mutta ei, en laita viestiä en. EN!

    VastaaPoista
  3. Sä oot liian heikko. Et vaan pysty olee laittamatta viestä sille ja se nauttii kun näkee miten kiinni oot siinä.

    VastaaPoista
  4. Olkoon tuo Anonyymi sun mielipiteesi. Itse tiedän mitä mun pään sisällä liikkuu.

    VastaaPoista