Silloin muutama viikko sittenhän Tyyppi otti yhteyttä ikävissään. Niin, mä vastasin, yllätys yllätys (sarkasmia). Siitä sitten alkoi taas yhteydenpito. Välillä oli aina muutamia päiviä väliä kun en vastannut, mutta aina vaan tuli uutta viestiä. Riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä, kauniita sanoja, riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä.
Tykkää musta, on ikävä mua, mutta ei kuitenkaan jaksa järjestää esim. puolen tunnin näkemistä kahvilla kun olin siellä päin. Mä merkkaan sille kuulemma enemmän kuin mä tiedänkään. Blaadiblaadiblaa...
No, viime yö meni sitten valvomiseksi kun se kännipäissään taas alkoi viestittelemään. Mä oon ihana ja ikävä on ja mun kanssa on niin ihanaa panna ja viettää iltaa ja kaikkee. Eikä tiedä miksi kelailee mua koko ajan vaikka rakastaa uutta naistaan ja seurustelee. Just joo. En lähtenyt tohon mukaan ollenkaan.
Aamulla viestittely jatkui ja mua vitutti jo aika megalomaanisesti kun ei tullut oikein nukuttua.
Jossain vaiheessa keskustelu meni näin:
P: Mitä sä Tyyppi haluat musta?
T: Mä olen miettinyt ihan samaa susta
T: En mä taida edes tietää
P: Muistaksä kun mä lähetin sulle postia? Muistaksä mitä siin luki? Vai heitiksä sen roskiin ja vedit vaan suklaat naamariin? Mä yritin lopettaa tän kun tää hajottaa mut. Mut ei, sä et antanu mun olla. Sä haluat vissiin et mä hajoan, sust on kiva ku mä tääl ikävöin sua ja sä aattelet et mä oon kiva tarvittaessa kutsuttava varapillu sulle. En todellakaan ole!
T: Jees, eiköhän tää riitä. Mä poistan sun numeron ni en enää häiritse sua. Hyvät jatkot.
(Joo, mä tiedän, että tähän olis ollut ihan hyvä lopettaa)
P: Älä oo mulle vihainen. Sit kun mä joskus sadan vuoden päästä oon tän asian kans ok ni mä paan ehkä viestiä.
T: Okei, mä en ehkä elä sataa vuotta. Koitahan pärjäillä.
P: Mä koitan pärjää. Jos sä meinaat delaa ennenku mä oon valmis tän asian kans ni paa ees sit sähköpostii jooko
T: Tää laittaa. Tulee ikävä sua.
P: Niin mullakin tulee sua
(välikommentti: voi vittu mitkä kuolinkorahdukset)
T: Samiksii
Että silleen, saa nauraa. En ole ylpeä itsestäni. Mietin että salliako kommentit vai ei, taidan sallia. Osaan poistaa kyllä ilkeät kommentit tarvittaessa. Tää on kuitenkin mun blogi ja tunteiden tuuletusta varten tehty eikä mun tarvitse sensuroida omia tunteitani ilkeiden kommenttien pelossa. Mä voin yksinkertaisesti vain poistaa ilkeät kommentit. Sopii kokeilla.
Ja koska tänään olen kovin rehellisellä tuulella niin palautin sen yhden piilottamani postauksen. Siellä se on, alkuperäisellä paikallaan :)
Voih. Nuo elämän Tyypit, joista ei meinaa päästä eroon millään. Järki tietää ettei mikään yhteydenpito ole hyväksi, ja silti alentaa itsensä.. Mutta sä puokkis oot vahva nainen, etkä matele enää. Eiks niin? Oot enemmän arvoinen. T: R
VastaaPoistaEn matele en! Hankin elämän tai jotain. Joku uljas prinssi sit mut korjaa jossain vaiheessa kuleksimasta
VastaaPoistaNo hyvä. Toistat tuota niin monta kertaa että uskot sen, ja erityisesti toimit järkevästi jos ja kun Tyyppi ottaa yhteyttä. Vaikka sydän sanoo mitä. Prinssiä odotellessa.. (ps. Mene taas nettiin, sieltä niitä kuulemma löytyy.) T: R
VastaaPoistaPaitsi onhan siellä Tyyppejäkin.. Ja niitä kummajaisia. No valkkaa vaan joku kiva prinssi! 😉 T: Häirikkö R
VastaaPoistaEi niitä prinssejä netistä löydy. Se on jo tullut todettua. Mä odotan että se tulee ja koputtaa ovelle :).
VastaaPoista
VastaaPoistaEi ne kyllä ovellekaan tuu :)
Mutta hyvä sinä, nyt sulla on mahkut parantaa haavoja, jos Tyyppi ei vaiks koko ajan repis niitä auki..
Voi ne tulla ovellekin! Viime syksynä jo tuli naapurin maajussi tarjoamaan palveluksiaan. Pitää vaan odottaa kiltisti josko se tarjonta parantuisi.
VastaaPoistaei saatana mikä keskustelu :D
VastaaPoista