Taas yhden naisten välisen ihmekeskusteluerimielisuuskohtauksen innoittamana aloin pohtimaan minuuttani ja mikä mussa on vikana. Mä en osaa ottaa kehuja vastaan vaan käännän ne itseäni kohtaan arvosteluksi. Okei. Niin kai sitten. Luen rivien välistä asioita joita siellä ei ole. Mietin tuota kelpaamistani ja kenelle mä olen koskaan kelvannut just tällaisena kuin olen. En monelle. En ole kelvannut äidille, en exälle, enkä edes Ystävälle ihan tällaisena, puolinaisena, haavoittuvaisena ja epävarmana.
Tajusin sen, että olen aina kelvannut isille. Isi on aina auttanut kun olen pyytänyt apua. Tarjonnutkin joskus apua vaikken ole pyytänytkään. Ei me isin kanssa olla koskaan puhuttu mistään tunnejutskista, mutta se välittää teoilla. Muistan kun 17-vuotiaana lähdin ekaa kertaa yksin ulkomaanmatkalle. Isi vei mut kentälle ja halasi, sanoi että isi rakastaa mua. 18 vuotta sitten tapahtunut asia ja mä ulvon täällä kuin pikkulapsi tätä kirjoittaessani. Toinen jolle kelpasin aina tämmöisenä kuin olen, oli mummi. Isän äiti. Mummi oli mulle kuin äiti. Mummi on kuollut vuosia sitten jo, mutta ilman mummia musta olis varmaan tullut aika toisenlainen. Mummia mulla on kyllä ikävä. Tekis mieli laittaa isille tekstari ja kiittää että on aina auttanut kun oon tarvinnut. Mutta en mä kehtaa, luulee vielä että oon kännissä (mitä mä en tällä kertaa edes ole)
Mä kelpaan itselleni tämmöisenä kuin mä olen, miks mun pitäis itseäni koittaa muuttaa Ystävän takia? Mikä ystävä semmoinen on, joka analysoi mun heikkouksia ? Ja jos mä en osaa oikeella tavalla keskustella mun heikkouksista niin sitten suuttuu? Voi helvetti sentään että naiset on vaikeita!
Ja voi jestas että on just nyt yksinäinen olo
Huomennahan on isänpäivä, lähetä se tekstari silloin! :) Minäkin haluaiaisin lähettää omalle isälleni viestin, mutta siellä ei ole kenttää missä hän on.. :(
VastaaPoistaJokainen meistä on oman elämänsä sankari, pitäisi muistaa se. Ei sun pidä muuttaa itseäsi sen takia, että joku muu haluaa niin. Jokainen meistä on omanlaisensa ja täydellinen sellaisenaan!
Sellaiset arvostelevat ystävät voit heivata helvettiin koska ne eivätole ystäviä. Kenenkäänei pidä muuttaa itseään jonkun toisen takia - ei edes sen suuren ihastuksen - koska silloin ihminen menettää minuutensa ja hänestä tulee pelkkä tyhjä kuori vailla sisältöä.
VastaaPoistaMulle sä ainakin oot ihan ykkönen <3
Muistaks kun kysyin sulta, et onko se Oikea Ystävä, kun noita juttuja puhuit...??
VastaaPoistaLapsillesi kelpaat myös sellaisena kun olet!
VastaaPoista