Ikävää ja auttamista

Esikoinen tuli eilen yksin luokseni. Kuopuksella oli jotain menoja ja hän olikin käynyt pari kertaa yksin kun esikoisella on ollut menoja. Esikoinen ilmoitti että sillä on yllätys. Jee kivaa! Tuli junasta, silmälasit päässä! Melkein rupesin itkemään koska mä en ensinnäkään tiennyt että on käynyt optikolla, enkä myöskään tiennyt että on saanut lasit. Piilotin surkeuteni ja lähdettiin kauppaan, koska mulla ei ole tapana yksin ollessani pitää ruokavarastoja siedettävällä tasolla. Kaupassa katselin lasta, iso tyttö, kohta 13-v ja pidättelin taas itkua. Kotimatkallakin sain pidätellä. Mikä hitto mua taas vaivaa? Patoutunut ikävä varmaan.

Eilen katseltiin simpsoneita ja juteltiin, tänään leivottiin pipareita ja kohta lähdetään keilaamaan. Illalla saunaan ja piparien koristelua.

Kertoi että huomenna pitää lähteä aikaisemmalla junalla kotiin kun on joku meno. Aattelin että oltais ehditty huomenna vielä shoppailemaan, mutta ei kai sit ehditä. Tulikin myöhäisemmällä junalla kuin piti. Isänsä ei voi noista aikatauluasioista kommunikoida mun kanssa vaan lapset tiedottavat. Mua ärsyttää.

Töistä saatiin kinkkulahjakortti. Mä kun en joulua meinaa tänä vuonna viettää niin haluan että kinkusta pääsee joku nauttimaan. Löysin Jouluapua.ryhmän ja sieltä etsin lähistöltä ruoka-apua tarvitsevan perheen ja kinkkuni pääseekin nyt hyvään käyttöön! Ryhmän kautta voi lahjoittaa myös käytettyjä vaatteita, leluja yms joten käykäähän kaikki katsomassa jos voisitte auttaa vähävaraista perhettä tarpeessa ja pelastamaan jonkun joulun! Pienikin teko riittää!