Sinne lähti yksi kissa taas sateenkaarisillalle. Labrat antoivat oletetun tuloksen ja päästin kissan pois. Loppu olis ollut kitumista sekä mulle että kissalle, joten en jäänyt odottelemaan sitä vaan tein itse sen päätöksen. Kyllähän sitä miettii että mikä oikeus mulla on päättää kenenkään elämästä ja kuolemasta. Voi vittu sentään. Korvapala ja verinäyte jääkaappiin odottelemaan pyhien loppumista että saan ne geenitutkimukseen. Karua.
Jahka mä saan tän itkun loppumaan niin lähden toimittamaan kinkkua sille vähävaraiselle perheelle. Toivottavasti se toisi iloa heille ja ehkä vähän jotain positiivista fiilistä mulle tähän päivään.
Voi, otan osaa. Multa jäi ihana kissa auton alle 4 v. sitten. Voin kuvitella surusi. Silloin sain tämän runon ystävältäni ja se lohdutti.
VastaaPoista" Puolis -kissa on poissa,
tuli aika lähteä.
Se on nyt jotakin uutta,
ehkä sirunen tähteä.
Jäi metsään Kissan polku,
se tuskin ruohottuu.
Sitä aikansa suru kulkee
ja sitten jo moni muu "
kirj.Tuula Korolainen
Voi Ei, voi ei!!! Eihän tää nyt enää voi olla tottakaan.... *halii*
VastaaPoistaRutihalistus!!!
VastaaPoistaOsanottoni tapauksen johdosta koska tiedän miltä tuntuu kun kaveri lähtee viereltä. Eihän se muuten niin kurjaa olisikaan mutta kun niitä rakastaa niiden vilpittömyyden ja pyyteettömyyden takia enemmän kuin ihmisiä.
VastaaPoistaOikea päätös kuitenkin sillä en koskaan ymmärrä enkä tule ymmärtämään ihmisiä jotka eivät lopeta eläintä vaikka tietävät että sen elämä on kitumista. Se on eläinrääkkäystä pahimmillaan.
Voimia <3