Lukijat

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Huh, raskas päivä

Huh, olipas raskas päivä. Mietin että kirjoitanko tästä päivästä vai en, mutta päätin kirjottaa, itselleni muistiin.

Vein yhden kissan pk-seudulle ja tapasin samalla reissulla Tyypin Abc:n kahvilassa. Ei näyttänyt enää niin himottavalta kuin aiemmin, mun silmissä siis. Juteltiin niitä näitä. Mä en halua kuulla sen perhe-elämästä enkä mä halua oikein kertoa sille enää mun elämästä. Hiljaisia hetkiä. Puolen tunnin päästä MÄ sanoin että eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Käveltiin yhtä matkaa autoille, Tyyppi halasi mua ja painoi hellän pusun mun huulille. Sanottiin heipat ja menin autoon. Tirautin pienet itkut kun toi itkeminen tuntuu olevan vain niin mun juttu. Viiden minuutin päästä tuli viesti "Olipas sulla pehmeet huulet :)". Aha, just. Kysyin että oliko unohtanut muka jo. Ei kuulemma ja diipadaapa. Alkoi kuulemma tehdä mieli kun mut näki. Just, loppui se viestittely siihen, en lähde enää mukaan tohon. Kello oli jo yli neljä ja olin unohtanut syödäkin. Hain sitten pizzan matkan varrelta ja näppärästi söin sen siinä ajon aikana. Tuloksena palanut suu ja juustoa takilla. Ja masu täynnä.

Pääsin kotiin ja istahdin koneelle. Saunamies vastasi eilen illalla laittamaani tekstiviestiin, jossa kerroin kuuntelevani sitä musiikkia, jota kuunneltiin toisella tapaamisella. Hänellä oli kuulemma krapula. Mä sitten ehdotin krapulankarkoitustoimia ja melkoisen suoraan kutsuin itseni kylään. Loppujenlopuksi Saunamies kutsui omin sanoin kylään, oli ilmeisen vaikeaa hänen saada ne sanat näppäiltyä kännykkään, kun viimeinen viesti oli ":) sainpas sanotuksi". Kuitenkin asia oli jo niin selkästi edellisissä viesteissä ilmaistu, ettei hänellä edes ollut mitään pelkoa siitä että saisi pakit. Ehkä se on vain niiiiiin lukossa tai jotain. Saunottiin ja karkoitettiin krapulaa. Toimien jälkeen katseltiin hetki telkkaria ja juuri kun olin avaamassa suuni ja kysymässä jotain syvällistä, pelottavaa ja tärkeää laukaisee Saunamies "päästäisiksie miut nukkumaan?" AUUUUTS, mut heitettiin tyylikkäästi siis ulos enkä saanut kysyttyä mitään. Huoh. Jalat vapisten (ihan tosi, ei meinannut prkl pitää pystyssä, voi luoja, huhhuh) lähdin ajamaan kotiin ja mietin että ei helvetti kun voi olla vaikeaa.

Tänään oli tunnepuolella helvetin raskas päivä. Radiosta tuli tämä kun ajelin Helsinkiin päin, iski KOVAA, ihan tasan ja täysiä mun elämästä. Itkin taas, onhan se se mun juttu.


6 kommenttia:

  1. Kumpi :D JOo, molemmat... Sikoja, mä en jaksa miehiä.

    VastaaPoista
  2. No tyyppi nyt on ainaki ihan törppö!

    VastaaPoista
  3. https://www.youtube.com/watch?v=F9auG0M9yDc

    VastaaPoista
  4. Tulee saunahemmosta mieleen mun oma mies, nykyään avio- sellainen. Hän oli edellisen pitkän suhteen jälkeen ollut vuosia yksin, eikä meinannut uskaltaa antautua mihinkään vakavaan. Nähtiin silloin tällöin, joskus sovitusti, joskus sattumalta. Välillä kohteliaasti vihjaili mun siellä kyläillessä, että tarttis mennä nukkumaan kun on aikainen herätys, eikä siinä mitään sen kummempaa ollutkaan, vaikkei se siinä huumassa tuntunut kivalta, lähinnä ämpärilliseltä kylmää vettä. Mutta tosiaan, nyt ollaan naimisissa tämän hitaasti lämmenneen miehen kanssa.
    Tsemppiä sulle. Anna aikaa - sekä saunahemmolle, että itselles. Äläkä hyvä nainen stressaa niin mahottoman kovasti! :)

    VastaaPoista
  5. Haloo, kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista. Ihan järkyttävää käytöstä!

    Ihan varmasti maailmassa on muitakin miehiä, kuin tuollasia moukkia. Nyt vaan laajennat sitä piiriä ja tutustut avoimemmin uudenlaisiin miehiin. Fiksumpiin, kiltimpiin...

    Hyväkäytöksisyys on kyllä ihan perusedellytys :)

    VastaaPoista