Lukijat

torstai 2. tammikuuta 2014

Plääh

En mä tiedä voinko mä jatkaa enää kirjoittamista kun on jo niin paljon asioita mistä en voi/halua kirjoittaa.

Tyypistä en ole kirjoittanut pitkään aikaan vaikka läsnä on ollutkin aina parin viikon takaiseen asti. Nyt ei ole enää läsnä kuin päivittäin mun ajatuksissa.

Pelkään tässä ihastuvani, mieheen jonka kanssa tuskin voi mitään tulla johtuen tapaamisolosuhteista. Kuitenkin kärsimättömiä perhosia mahassa, lässynlässybiisejä youtubessa ja kohta petyn taas. Aivan varmasti. Mutta silti en osaa läiskiä niitä perhosia paskaksi tälläkään kertaa suosiolla.

Pientä pintaremppaa olisi suunnitteilla. Veronpalautukset, jee. Tuli maksettua aika reippaalla kädellä ennakontäydennysmaksuja vuosi sitten. Kohta saa makkarin seinät uuden ilmeen, katsotaan riittääkö rahat muihin huoneisiin. Hymykuopparemppasähkömiestä odotellessa...

Ystävän ja mun suhde etääntyy. Ehkä hyvä niin, en jaksa olla kynnysmattona enää.

Väsyneet ja reppanat fiilikset.

Blogikin täytti 2-v enkä muistanut edes onnitella.

6 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon 2-vuotiaalle!

    Tietty pettyminen on aina kurja tunne muttei sitä onneakaan voi koskaan saavuttaa jos kaikkea analysoi tai ajattelee tarpeettoman "järkevästi". Rakkausasioissa kun järjellä ei ole mitään osaa eikä arpaa eli tunnepuolen asioihin ei voi vaikuttaa (ja sitä kautta valintoihin/ siirtoihin) päättelyllä tai ennakkosuunnittelulla.

    Siispä neuvoni on että anna sille rakkaudelle edes mahdollisuus - sittenhän sen näkee.

    *Tekee lemmenloitsuja ja nostaa peukkunsa pystyyn*

    VastaaPoista
  2. Kyllähän mä antaisin mahdollisuuden, mutta kun ei se oo nyt musta kiinni. Vaikeita asianhaaroja.

    Kiitti peukutuksesta, se on aina tarpeen, heh.

    VastaaPoista
  3. Hankalia on hommelit...mutta me maltetaan nyt ja odotetaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Salamakin tulee aina sillee vähä yllättäen.... ;)

    VastaaPoista
  4. Mie en ala... just yks ihminen näkyi laittaneen bloginsa salasanan taakse (prleen kiusaajat!!!) ja nyt sieki sanot, ettet voi kirjottaa...

    Anna perhosten lepatella, minkä lepattavat - mukava tunnehan se on. Meni syteen tai saveen.

    VastaaPoista
  5. Kyllähän mä näköjään onnistuin kirjoittamaan vaikka luulin etten :D. Mutta on asioita joista en vaan voi kirjoittaa ja se vähän harmittaa kyllä. Mutta kirjoitan toki minkä pystyn ja koitan olla välittämättä muiden ajatuksista, mun blogihan tää on, eikä mikään pakko ole lukea jos jotakuta vituttaa :).

    Kyllähän ne perhoset lepattelee vaikkei lupaa antaisikaan, ärsyttävää! Ei auta kuin odottaa ja odottaa ja odottaa! Se ei kuulu mun hyveisiin, ei TODELLAKAAN!

    VastaaPoista
  6. Olen silloin tällöin miettinyt, että jos nyt jostain syystä päätyisin sinkuksi, niin mistä ihmeestä sitä löytäisi hyvän miehen. Kun en kyllä haluaisi ihan hirveän kauan yksinkään olla, olen sen verran parisuhdeihminen. Mutta siis, olen tosiaan miettinyt, että en edes tiedä, mistä sellaista kunnon miestä voisi lähteä etsimään. Niin nyt kun sun blogia lukee, niin entisestään vahvistuu ajatus, että ei niitä hyviä miehiä kyllä helppoa ole löytää. Tää nyt ei ollut kovin lohduttavaa... Mutta joka tapauksessa, toivon, että löydät hyvän suhteen ja uskon siihen myös :). Tunnen monia, jotka ovat onnensa löytäneet. Tsemiä odotteluun! Ja kiitos kun kirjoitat juttujasi luettavaksi. Aito tosi elämä on parasta :)

    VastaaPoista