Lukijat

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vaikea monologi

Mä heräsin taas valvomaan yöllä ja kelaamaan Saunamiestä. Mun on pakko saada kerrottua sille että mä tykkään siitä. Jotenkin on vaan pakko tai mä halkeen tähän tunteeseen. Mä oon miettinyt että miten mä sen tekisin. Mä olisin niiiiin paljon parempi  kirjottamaan kuin puhumaan face to face. Kirjoittaminen olis raukkamaista enkä saisi vastausta heti. Voisko lähettää jonkun kaverin sanomaan? Face to face-tilanteen ajattelu saa mun mahan pyörimään ympäri ja sydämen räjähtämään ja polvet tutisemaan ja kainalot hikoomaan vaikka oon muuten ihan jäässä.

Laitoin sille äsken viestin että voinko tulla sen kanssa tupakalle pariks minuutiks, että olis vähän asiaa. Vastasi "Oho. Pitääks huolestua? Kotonahan mie". Vastasin että ei tarvitse huolestua ja että en ole raskaana :). Menen töiden jälkeen siis käymään. Luonnostelin monologia paperille, työt jäi nyt vähemmälle. Vertaistukea sain koko ajan, kiitos siitä vertaistukikaveri! Ehkä tarvitsen kriisiapuakin illalla.

Mua pelottaa ihan helvetisti! Mutta parempi kai tulla alasammutuks tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Kai.

No niin, nyt mä lähden... Kohta tulee jatkoa jos olen vielä hengissä sen jälkeen...
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kotona, tärisen, itku tuli autossa kun jännitys purkautui. Saunamiehen pihassa oli vieras auto kun ajoin pihaan. Ajattelin että voi paska, onks sillä nyt vieraita sitten, joku nainen tietysti. Käänsin auton niin että mun on helppo lähteä eikä tarvitse peruutella ja vatkata paniikissa lähtiessä. Soitin että onko sillä vieraita? Ei ollut, joku vara-auto vain. Tuli sitten terassille, jossa mä nojailin aitaan ja panikoin. Sönkötin paniikissa jotain diipadaapaa ennen kuin aloitin töissä harjoittelemani monologin. Ei se mennyt ihan niinkuin piti ja sönkötin ja kiemurtelin, oli helvetin vaikeeta ja vakavaa. Sain kaiken ulos, myös SEN ISON ASIAN ja se on tosiaankin se vaikee juttu tässä yhtälössä mikä mietityttää häntä. Enkä ihmettele ollenkaan. Lopetin monologin jotenkin näin: "ei hitto, ei tästä tuu yhtään mitään" ja katsoin anovasti että auta! Sanoi että kyllähän sekin musta tykkää ja että toivoo myös että sitä isoa asiaa ei olisi. Ja että pitää makustella tätä koko asiaa ja että olin rohkea tyttö kun uskalsin tulla puhumaan. Sanoin että ehkä nyt ei tarvitse herätä yöllä tätä pohtimaan. Sain hymyn ja hymähdyksen :). Halinkin sain. Kerroin että tää oli mulle tosi vaikeeta, aivan varmasti huomasikin sen kyllä. Toivottavasti arvosti ettei nää paskat turhaan oo housussa :).

Kysyi että haluanko tulla sisään? Sanoin että en kun pitää lähteä kotiin lämmittämään.

Huh, nyt on kaikki ilmassa, vähän helpotti ehkä




7 kommenttia:

  1. Onnea ja lämpöinen halirutistus! Ne on vaikeita juttuja, ja kuitenkin niin tärkeitä kertoa toiselle. Kun ei se toinen ajatuksia välttämättä osaa lukea...

    VastaaPoista
  2. Erittäin ylpeä että menit itse sillä kaverin asialle laittaminen olisi ollut se viimeinen veto. Pirun vaikeetahan se on toisinaan mutta nytpähän tietää ja uskon että homma olisi toisella tolalla ("pidemmällä") jos ei sitä yhtä asiaa olisi. (vai oliks tämä se?)

    Hyvä Puolis! <3

    VastaaPoista
  3. Sitä YHTÄ ISOA asiaa en voi koskaan julkaista blogissa, mutta uskokaa pois että se on aivan helvetin merkittävä. Toivottavasti se ei ole esteenä tässä asiassa...

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän ja siksipä sanoin että jos sitä ei olisi, niin te varmaan jo asuisitte toistenne tykönä etc.
    Mikäli saunamies rakastaa sua tosissaan niin ei se sua jätä vaikka yhteiselo voikin olla hankalampaa.

    VastaaPoista
  5. En mä halua kenenkään kanssa asua enkä naimisiin mennä, sanoin sen sillekin jo :). Mulla ei oo kiire...

    VastaaPoista
  6. Sä olit niin Reipas! Vertaistukea pukkaa edelleen ja niitä Vanhemman Naisen Neuvoja ;) *tirsk*

    Niinkun oon sanonutkin, sä oot niin hetkessä ja tunteessa elävä, kun yks toinenkin jonka mä hyvin läheisesti tunnen, että asiat tuntuu niin maailmansuurilta!! Välillä se on helvetin hyvä ja toisinaan taas täyttä paskaa.

    Mutta se miettii nyt ja se asiakin jollain konstilla selätetään, eiks juu. Toivotaan nyt parasta!

    Sä oot Reipas ja sitkee, ja selviit kyllä, odottamisesta ja kaikesta, ihan niinkun tähänkin asti ;)

    VastaaPoista