Lukijat

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ah tätä draaman määrää

Kauanpa sitä vaaleanpunaa kestikin.

Perjantaina oli pikaviestimen kautta siirappilällybiisikilpailut Kelailijan kanssa ja toinen toistaan imelämmät rakkauslaulut lenteli verkon yli. Oli ihanaa, suloista, vaaleanpunaista ja lässyä koko viikonloppu pikaviestiosastolla.

Sitten tuli sunnuntai ja Kelailijan exä vei lapset hänelle. Halusi tietää musta asioita, Kelailija ei halunnut kertoa. No, asia ratkesi sillä että kelailijan puhelin ja exä lukkiutuivat vessaan lukemaan meidän välisiä viestejä. Otti ilmeisen koville, koska siellä ovat nyt sotatilassa. Vielä sairaampia käänteitäkin tässä on ilmi tullut. Niitä en ehkä tässä ala avaamaan, mutta terveen ihmisen meininkiä se ei ole missään nimessä.

Mä koitan pysyä erossa, mutta kyllähän mä olen joutunut käytännön neuvoja antamaan, mm. lastenvalvojasta yms. Mä en olis halunnut tähän sotkuun. Mä vaan haluaisin tutustua Kelailijaan. Kyllähän mä tiedän että eronnut (tai avioeron keskellä oleva) mies perheineen ei ole se fiksuin kohde ihastua.

Mutta en mä vielä luovuta. Pitikin päästää itsensä vapaapudotukselle ja nyt rysähdin sitten naama edellä kivikkoon. Joo saa sanoa että told you so. Niin mä sanon itse itsellenikin.

Edit: Siitä piti kirjoittaa, että kyllähän mä itsessäni olen ihan samoja tunteita käynyt läpi kuin Kelailijan exäkin, eli ymmärrän kyllä jollain tavalla häntäkin oikein hyvin. Tosin itse pidin tunteeni itselläni ja blogissani enkä toiminut  tuolla tavalla "julkisesti" niiden pakottamana.  Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian

5 kommenttia:

  1. Ei sitä kannata ensimmäisestä vastoinkäymisestä pelästyä. Nyt on kuitenkin tärkeimmät kortin oikein. Herttaa käsi täynnä. Kyllä se muutamat vastoinkäymiset kestää. Pidä lippu korkealla ja hermot vahvana. - päivi

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti kuitenkaan Kelailija ei ole se sairas? Millä mielellä se on eksänsä jättänyt - tarkoitan, että tavallaan pakkorako (luin ne O.P:n shoutboxin "paljastukset" järkytyksestä tutisten :P) mutta onko sillä vielä kuitenkin tunteita sitä naista kohtaan? Liian lämpimiä?
    Nääs jos on hullu eksä, niin ei se mun mielestä ole miehen vika :)

    ... vai onko HÄN juurikin ajanut naisen insaneen?? Jestas, jos mie kelailen tällä lailla toisaalta-ja-toisaalta, niin en voi edes kuvitella, miten SINÄ kelailet siellä Kelailijan kelailuja...

    VastaaPoista
  3. Täytyy myöntää, et itsellänikin olis saattanut mielenterveys järkkyä pahastikin, jos exällä olis ollut uusi noin pian eron jälkeen.

    Ehkäpä Kelailijan exä tuosta ajan kanssa tokeentuu.

    VastaaPoista
  4. En mä usko että Kelailija on exäänsä hulluksi ajanut, vaikka mistäpä mä voin varma olla. Aika sen näyttää. Tietyllä tapaa pakkorakohan se ero heille oli, mutta kuulemma hyvä että tapahtui. Tässäkään tapauksessa mies ei sitä päätöstä näköjään olisi osannut tehdä aikaisemmin kuin nainen.

    JOo kyllähän tässä tulee kelailtua itsekin vaikka mitä, mutta kyllä mä tän kortin katson loppuun silti.

    Tuo Kelailijan exän temppuilu saa oikeastaan mut haluamaan vielä enemmän tutustua Kelailijaan, pakkohan siinä on olla aika spesiaali mies kun saa naisen tolleen käyttäytymään :).

    Myönnän että joskus mua on pelottanut muutenkin asua yksin omakotitalossa ja nyt toi kelailijan exä tuo pienen pikantin irrationaalisen lisäpelon tähän yksinasumiseen.

    Kyllä tää tästä suttaantuu...

    VastaaPoista
  5. No tästä jo puhuttinkin ja toivon että sillä naisella liikahtaisi edes yksi harmaa aivosolu joka lopettaisi nuo lapselliset touhut. Ei oel tervettä ei ja eniten siinä kärsii lapset koska monta kertaa näissä jutuissa on se, että aletaan myrkyttämään lasten mieltä "iskän uudella ja pahalla naisella" jolloin lapsiparat menee ihan sekaisin. Toivon myös ettei taannoinen keskutelumme/kautta mun toteamukseni (chatissa) herättänyt pahaa verta. Toisin sanoen s-postikin on olemassa jos haluat purkaa sydäntäs.

    VastaaPoista