Lukijat

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kuukausi takana

Kelailija-viikko menossa :). Alkoi sunnuntaina ja hän tulikin viiden aikaan. Oletin tietysti että jää yöksi, onhan hänen hammasharjansakin mun luona ja kaikkea. No puolen yön jälkeen hän sitten ilmoitti lähtevänsä kotiin. Whaaat? Kotiin, miksi? Mä olen kauhean huono peittämään tunteitani, joten pettymys kyllä näkyi vaikka sitä koitin peitellä. Selitti että haluaa herätä kotoa ja että tykkää kyllä nukkua mun vieressä ja herätä mun vierestä. Mutta miksi siis halusi herätä kotoa? No, lähti sitten kotiin ja mä jäin pyörittelemään mahdollisia syitä ja niitähän löytyi kun vähän mietti. Seuraavana päivänä sitten otin asian puheeksi ja esitin runsaslukuisen listan pohtimiani vaihtoehtoja hänen lähdölleen. No, edelleenkin halusi vain mennä kotiin nukkumaan ja oli pahoillaan että siitä tuli kriisi. Hölmö minä. Onneksi kyseessä on harvinaisen ihana, ymmärtäväinen ja kärsivällinen mies. Tämän episodin jälkeen on mun luona yöpynytkin.

Kelailijan exä...seurustelee ja on raskaana toiselle miehelle, mutta haluaisi Kelailijan takaisin. Päättää raskauden jos saa siihen päättävältä taholta luvan. On jo sen verran pitkällä että lupa tarvitaan. Ehdottelee leffailtoja perheenä ja yhteisiä illallisia. Leffaillan Kelailija torppasi, mutta syömään on menossa tänään. Lasten takia. Kertoi mulle eilen ja naamastani näki etten tykkää. Eipä mulla paljoa sananvaltaa asiaan ole, koitankin pysyä hiljaa, mutta naamalleni en mitään kyllä mahda. Ei Kelailija sitä takaisin halua, en mä sitä pelkää, mutta mustasukkainen olen silti. Tunnen varmaan aivan samoja tunteita kuin Vosu mua kohtaan. Molempina aamuina tällä viikolla Kelailijan exä on soittanut ja herättänyt meidät. Lapsilla on kuulemma asiaa. Just. No, aika varmaan tekee tehtävänsä.

Tykätään toisistamme Kelailijan kanssa kovasti, TODELLA kovasti. Aamulla kun heräiltiin niin Kelailija hymähti ja hymyili, kysyin "mitäs siinä hymistelet?", vastasi "olen vain niin onnellinen". Tuommoisia se laukoo ja hyvät "kylmät väreet" menee joka kerta :). Kyllähän mä pelkään että tämä on hänen puoleltaan laastaria, mutta en mä voi oman pelkoni takia perääntyä, jos ei vaikka olisikaan.

Miinuksia on tietysti myös löytynyt. Talous hänellä on perseellään ja mä olen vaivihkaa koittanut edes tarjota ruuan kun on luonani. Ei halua ottaa apua vastaan. En mä rahaa tarjoamaan ala kun ei sitä itsellänikään ole ylimääräistä, mutta joissain asioissa haluaisin auttaa. Toinen miinuspuoli on petipuuhat. Todellisia haasteita, toivottavasti ne ratkeaisivat pian. Hän pystyy ongelmistaan puhumaan oikein hyvin. Mä en taas osaa oikein ottaa osaa siihen keskusteluun. Aihe on niin vaikea, että en vain osaa. Pelkään että loukkaan. Avun hakeminen onkin sitten jo vaikeampaa. Olen vähän yllättynyt siitä että mun on vaikea puhua joistain vaikeista asioista. Olen kuvitellut olevani parempi puhumaan, mutta nyt kun olen kohdannut ihmisen joka miettii asioita samaan aikaan kun puhuu niin enhän mä ehdi mukaan! Olenkin sanonut, että mulla se menee niin päin että mietin ensin ja puhun sitten ja sitten kun olen päättänyt puhua niin aihe on jo ehtinyt vaihtua kolme kertaa :). Kirjallisesti mä olenkin huomattavasti parempi pohtimaan.

Kaikenkaikkiaan voi sanoa että elämä on aikalailla mallillaan just nyt. *koputtaa vimmatusti puuta*. Olen onnellinen ja onnekas :)

8 kommenttia:

  1. Heh, tuo on tuttua; aihe ehtii vaihtua ennen kuin saa asian mietittyä julkilausuttavaan muotoon :) Mulla se tosin nykyisin kattaa myös ihan arkipäivän asiat...

    Ihan hirveältä tuntuu tuollainen touhu, mitä Kelailijan eksä tekee!!!! Ensin kanniskelee lasta sisällään ja aikoo synnyttää sen, sitten LIIAN MYÖHÄÄN päättääkin, että en haluakaan. Oliko se lapsi vain jonkinlainen väline, käsikassara ihmissuhteissa? Ajatteleeko se, että saa Kelailijan takaisin abortoimalla lapsen, joka on jo lapsi eikä sikiö?? Hyi!
    *tuohduksissa*
    (en siis ole mikään abortin vastustaja, mutta se määräaika on ihan tarkoituksella asetettu, ja sikiöllä täytyy olla vakavia poikkeavuuksia, jos poikkeuslupa 12.viikon jälkeen myönnetään)

    VastaaPoista
  2. Sulla on Puolikas ollut nii rankkaa ja veemäisiä kokemuksia takana että mä tosissani toivon tämän homman onnistuvan niin, että myös ne ongelmat ratkeavat.

    VastaaPoista
  3. Sanna, ilmeisesti tämä viaton vauva on ollut vain pelinappulana tän exän pelissä. Oksettavaa. Ilmeisesti kuvitteli saavansa Kelailijan takaisin. Vaikea sanoa kun sen naisen päänsisällys ei toimi loogisesti.

    Thänks Paimen, toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  4. eipä yllätä yhtään ton eksän touhut mitä oon naisista yleensäkin kuullut. edelleenkin oon sitä mieltä että turpiin tulee mutta onneksi sä jaksat tänne kirjoittaa vielä, kiitos siitä :) tuun sitten lohduttaan if everything fails. ehkä :)

    ja vielä, luulin et rahamies ja uskomaton sängyssä nyt vähintään kaiken tähänastisen jälkeen?! huhuh... mutta elämä on.

    VastaaPoista
  5. Thö mihin sä perustat sen että tästä ei voi tulla mitään?

    Ja mitä rahaan ja seksiin tulee niin elämä on yllätyksiä täynnä, joskus se yllättää että kaikki naiset ei sen rahan perään niin olekaan. Ja seksihommiinkin löytyy niitä ratkaisuja kyllä

    VastaaPoista
  6. Eiköhän Puolis pärjää loistavasti ilman Thö:n lohdutuksiakin, jos sikseen tulee..... HN

    VastaaPoista
  7. haha no se kyllä yllättäis joo-o. suurin osa tuntuu nimittäin olevan! no mihin luulet että perustaisin, omiin kokemuksiin tietysti ja siihen mitä oon nähnyt ja kuullut muualta menevän. voithan sä tietysti olla se poikkeuskin tottakai. tuntuu jotenkin jännältä kun se mitä oot tänne kirjoitellut vaikuttaa aikapaljon sellaiselta peruskaavalta, jos näin voi ilmaista, mutta silti tuntuu susta niin suurelta. tulee mieleen että onko tää kaikki niin kovin uutta sulle. kai ehdit käydä ulkona ennen avioliittoasi... vai?

    ja edelliselle; miten voi olla että sanoo netissä niin tai näin niin aina joku tulee spekulomaan "eiköhän sitä ja eiköhän tätä". ei tuollainen vai tuo varsinaisesti mitään kenellekään.

    VastaaPoista
  8. Mun kokemusten mukaan suurin osa miehistäkin on kusipäämulkkuja rakas the anonyymi :). Mutta kyllähän onneksi niitä poikkeuksiakin on, jotka vahvistaa se säännön :). Mä en tekisi rikkaalla seksijumalakusipäämulkulla mitään. Mielummin tunnen tunteita, vaikka heittäytymällä ja asettamalla itsensä alttiiksi satuttamiselle, ne tunteet voi kääntyä mua vastaan, mutta sen riskin haluan ottaa kuitenkin.

    Niin, mun ihastuminen vaikuttaa peruskaavalta? No miksi ei vaikuttaisi? Se mikä tässä on sitä suurta ja ihmeellistä on se, että tunne on molemminpuolinen ja saan tässä suhteessa olla juuri niin hölmö ja epävarma kuin olen ja musta tykätään silti.

    Tilanne saattaa muuttua ja voihan se olla ettei tämä olekaan se vuosisadan rakkaustarina, mutta miksi mä NYT sitä murehtisin ja pilaisin tätä tunnetta sillä :). Päivä kerrallaan ja murehtimatta :)

    VastaaPoista