Lukijat

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Äiti-issue

Äiti. Välit on  olleet huonot erosta lähtien (2 vuotta jo). Äiti siis otti exän puolen erossa ja se satutti, ihan helvetisti..http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/04/valit-poikki-aitiin.html  Aina välillä äiti-issue iskee pintaan niinkuin tänään. Yleensä kuoharin jälkeen tunteet tulee pintaan (niin kuin tänään).

Voi kun mun äiti hyväksyis mut sellaisena kuin mä olen ja sanois vaikka kerran mun elämässä että on ylpeä siitä miten mä olen pärjännyt elämässä. Mutta ei mun kannata sitä ruveta odottamaan. Saisin odottaa pitkään. Silti on pakko sanoa, että tuo äidin miellyttämisen tarve on helvetin suuri, vaikka järki sanoo ettei näissä tunteissa ole mitään järkeä.
Onneksi case-äiti saa mut ymmärtämään paremmin miten mun kannattaa toimia (tai siis miten EI kannata toimia) omien lasten kanssa. Hyväksyä ja rakastaa sellaisina kuin he ovat.

Pitää vaan hyväksyä  se ja olla itse ylpeä siitä mitä on saanut aikaan. Kyllä! Mä olen helvetin ylpeä siitä mitä mä olen elämässäni saanut aikaan! Kaikesta huolimatta! Äidistä huolimatta :)

Ja kyllä, mä olen koittanut parantaa välejä äitiin, mutta olen saanut vaan lisää syyllistämistä siitä että olen eronnut.  Ihminen, joka on eronnut myös kaksi kertaa, kokee oikeudekseen syyllistää. Turha edes yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan :)

12 kommenttia:

  1. Omasta useiden kymmenien vuosien kokemuksesta sanoisin, että hakkasin täysin turhaan päätäni seinään hakemalla vuosikausia äitini hyväksyntää, jota en koskaan saanut. Sinulla voi olla kyllä eri tilanne, mikäli olette äitisi kanssa olleet hyvissä väleissä ennen eroasi. Jos näin on, saatatte vielä lähentyä uudelleen, mikäli äitisi menee itseensä. Omalla kohdallani päätin vain elää omaa elämääni niin onnellisena kuin pystyn äidistä huolimatta. Ihan hyvin olen onnistunut, vaikkakin äitisuhde harmittaa vieläkin toisinaan...
    Voimia <3 T: Tytär 55v., jonka äiti on 96v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei olla oltu hyvissä väleissä oikeastaan koskaan, toimeen jotenkin tultu kun ollaan pidetty tarvittava etäisyys. Tsemppiä sinullekin!

      Poista
    2. Joo, toi etäisyys on just SE juttu. Minä en siihen syystä tai toisesta kyennyt, olin kai liian kiltti ja selittelin aina itselleni, että äiti on jo niin vanha ja ei ehkä tarkoita sitä mitä sanoo ja blaa-blaa. Jälkiviisaana olen miettinyt, että mun olis pitäny kokonaan laittaa ne välit poikki jo kymmeniä vuosia sitten, jolloin minä sekä perheeni olisimme välttyneet monilta harmeilta. Nyt on liian myöhäistä; vieläkin käyn "kilttinä tyttönä" äitiä 1x vko tervehtimässä vanhainkodin vuodeosastolla...

      Poista
  2. onpa perseestä kyllä. lähtökohtahan on että äitis on suuri ihminen kun on saanut jotain noinkin mahtavaa aikaa kuin sinä. mutta älä anna sen tehdä sua pienemmäks yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos thö <3. Mummi ja iskä musta tämmöisen on tehnyt, ehkä äitiltä kuitenkin tän sisun ja tarvittaessa vittumaisen luonteeni olen perinyt.

      Poista
  3. Kuule, älä sure! Ei se äiti ole sen kummempi kuin sinun synnyttäjäsi. Valitettavasti. Nimittäin voin kertoa, että mun äitini kirosi minut (kun tuli lapsuuden uskoonsa takaisin) yli 10 v. sitten eikä ole sen jälkeen hyväksynyt mitään mun toimia. Tämä kirous tuli muuten ihan kirjeenä! Että semmoista, eikö ole viehättävää ja kaunista, noin niinkuin yläkerran ukonkin ? silmissä varmaan.
    Onneksi ei kironnut lapsenlastaan, koska pojalla näyttäisi menevän varsin hyvin ;)

    Eli sinä olet vielä hyvässä asemassa! Ihmiset ovat niin outoja, ettei sitä uskoisi. Esim. mun vanhempani olivat eronneet ja äiti siinä eron pisti vireille. Siitä huolimatta hän ei hyväksynyt (juuri tämän kirouksen takia mm.) mun eroamistani ja uutta avomiestä. Ei sitten yhtään. Se oli perkeleestä. Oma eronsa ei sitten huolettanut *enää?* niin pätkääkään!

    Eli emme pidä yhteyttä. Korkeintaan kerran vuodessa kirjoitan lyhyen kirjeen, jossa kerron miten pojalla menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei herran jestas! Järkyttävää! Olen sanaton! Tsemppiä sullekin Polga!

      Poista
  4. Älä niistä talouspaperiin, menee nennä rikki. Nessu on parempi.
    Tsemppiä! Me kaikki ollaan susta ylpeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut nessuja siihen hätään :). Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  5. Äidit tuntuvat usein olevan kateellisia aikuisille tyttärilleen. Parhaassa tapauksessa elävät elämäänsä niiden kautta ja yrittävät pakottaa ne elämään määräämällään tavalla - jos ne tekeekin oman päänsä mukaan, tulee viha. Hylkääminen.
    Olen kans pitäny äitiäni negatiivisena kasvatusesimerkkinä - en ainakaan tee niinku se.

    VastaaPoista
  6. Jutun luettuani ajattelin kirjoittaa kommentin, miten mulla on äiti, jonka kyllä TIEDÄN rakastavan mua, mutta joka ei ole ikinä hyväksynyt mua sellaisena kuin mä olen tai mitä mä haluan olla. Sen päähän ei mahdu muut kuin sen omat ihanteet, eikä se kykene ymmärtään mun erilaisia ajatuksia maailmasta ja asioista ja mun erilaisia ihanteita ja tapoja käyttäytyä. Väleissä ollaan, mutta en usko, että meillä on koskaan edellytyksiä tulla oikeasti läheisiksi. Jos mulla on joskus lapsia, en aio ohjailla niiden valintoja esim koulutuksen ja ammatin suhteen, jokaisen täytyy voida tehdä mitä itse haluaa. Mä esim menin tiettyyn kouluun siksi, että kun meinasin mennä "alempaan" kouluun, äiti rupesi makaamaan sängyllä ja suremaan, että hän on yrittäny tyttärensä kasvattaa ja nyt se meinaa lukea vain merkonomiksi... (äite on ite merkonomi, eikä edes yo..), niin nuorena sitten menin "ylempään" kouluun, kun en jaksanut katsella äidin temppuilua, enää en menis. Mutta ihan naurettavaa touhua. Oikeastaan meillä on molemmilla ollut mun veljen kanssa niin, että mikään muu ei ole ollut todellinen vaihtoehto, kuin korkeakouluttautua, koska äiti määräsi. Huoh. Myöhemmin, kun kykenin olemaan itselleni rehellinen, löysin sen, että mä olen sydämeltäni duunari ja tykkään tehdä käsilläni ja jotain konkreettista. Mutta juu, se nyt on pientä... Verrattuna sun äitiin, joka on itse eronnut ja moralisoi sun eroa. Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka on ite ihan yhtä "pahoja" ja niillä on varaa moralisoida toista. Ja vielä pahempana toi Polgan äiti. En voi käsittää. Tätä blogistaniaa kun lukee, niin olen viime aikoina huomannut, että tässä maassa on paljon hulluja uskovaisia äitejä. Ja miks hitossa ne on kaikki niin hulluja, ovat tainneet ymmärtää vähän väärin sen uskonsa pointin... *jää puistelemaan päätään*

    VastaaPoista