Lukijat

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Reissu heitetty

Hengissä! Rankka reissu mutta tulipahan tehtyä! Mua jännitti aivan sairaasti se lähtö, lähinnä se, että päästäänkö hotellille ja kuollaanko lentokoneessa. Olin kohtuullisen varma että kuollaan. Istuin paskanjäykkänä penkilläni ennen koneen lähtöä ja koitin näyttää relalta, en vissiin onnistunut kovin hyvin kun kuopus kysyi että jännittääkö mua. Eeeiiii jännitä eiiii... Onneksi kuopuksen penkin etutaskusta löytyi tämmöinen, ei onneksi tarvinnut käyttää.



Päästiin Lontooseen, seurattiin muita juna-asemalle, asetuttiin jonoon, poistuttiin jonosta kun huomasin että se meni lippuautomaatille, jota en todellakaan osannut käyttää. Pyörin eksyneen näköisenä ympyrää ja totesin että pakkohan mun on siitä lippuautomaatista selvitä kun ei mitään tiskiäkään näy, muita kuin Gatwick express (joka on sikakallis). Takaisin jonoon siis. Jonosta näinkin sitten ihan miehitetyn lippukassan, joten jonon vaihto taas ja aikamme jonotettuamme saatiin liput. Jee!!! Matka pääsi siis jatkumaan. Reippaasti junalla London Bridgen asemalle ja sieltä Jubilee linella (metro) määränpäähän Stratfordiin. Esikoinen (13-v) kysyi London Bridgen asemalla asemahenkilöstöltä neuvoja Jubilee linjan löytymisen suhteen, voi sitä ylpeyden määrää, mun lapsi, asioi englanniksi, tuon ikäisenä, vapaaehtoisesti! Ylpeä olen! Hän kuulemma osaa englantia paremmin kuin mä, tuli reissun aikana selväksi kun en meinannut ymmärtää heidän aksentistaan mitään vaikka koen kyllä englantia osaavani kohtuullisesti. Hotelli sijaitsi Euroopan suurimman kauppakeskuksen kupeessa, täydellinen sijainti! Kuopus ravasi välillä huoneessa ja taas shoppailemaan. Mä lepuutin koipeani kylvyssä joka ilta, kylpyamme, luxusta!



Paljon nähtiin, kuopus shoppasi, esikoinen rämpytti puhelintaan ja vastentahtoisesti raahautui mukana. Facebookiin tosin raportoi miten ihanaa ja siistiä on olla Englannissa. Jotenkin se vaan ei livenä aina välittynyt. Rahaa paloi vaikka mitään erikoista ei tehty eikä ostettu. Kallis maa, todella kallis (tai köyhä matkailija). No, käytiin me London Eyessa ja kiertoajelulla. Tuo kiertoajelu oli ihan ehdottoman hyvä, suosittelen kaikille! Buckinghamin palatsillakin käytiin ihmettelemässä pörröpääsotilaita, esikoista ei olis vähempää kiinnostaa. Illalla ihmetteli että miksi Beckhamilla on muka palatsi. Mä niin toivon että se oli kuivaa huumoria. Taisi tosin vain  mun kiusaksi sen heittää.



4 päivää meni ja ikävä Kelailijaa oli jo kova ja olikin ihanaa päästä kotimatkalle. Junalla ja metrolla asemalle kuin pro:t ja lento kotisuomeen. Auto oli jätetty siihen vähän kauempaan ja halvempaan parkkiin, jonne on kuljetus kentältä. No, kiireellä bussiasemalle ja lentoparkkibussiin. Eikä kauaakaan mennyt kun huomattiin että ollaan väärässä bussissa. Vitutti, koko päivänä en kahviakaan ollut saanut, eli pinna oli siitäkin jo tiukalla. Vartti kierreltiin ja palattiin bussilla takas kentälle ja oikeaa bussia odottelemaan. Ei onneksi oltu ainoita jotka tuon kiertoajelun teki. Saatiin oikea bussi alle ja löydettiin auto. Parkkialueen portille ja soittamaan sitten parkkitädeille, olinhan toki mokannut sisäänajaessani valmiiksi maksetun paikan rekisteröimisen jollain QR-koodilla. Puomit nousivat ja siirtymä Tikkurilan asemalle ja jätin tytöt sinne odottelemaan junaa kotiin. Tankaamaan ja iiiiiiisoo kahvikupillinen matkaan ja kotiin. Matkalla fiilistelin saunasta, siideristä ja Kelailijan läheisyydestä. Ihana ilta tiedossa :). Lähikauppaan ostamaan ne saunasiiderit ennen kotiinmenoa. No, autohan ei sitten siitä lähikaupan parkkikselta enää suostunutkaan käynnistymään. Ei edes naksahtanut. Tuhersin itkua ja väänsin avainta. Ei mitään. Kun sain vitutusitkun hiipumaan niin soitin isille ja laitoin Kelailijalle viestin että mistä mut voi noutaa jos haluaa mun seuraa illalla. Isin kanssa jutellessani sain ahaa-elämyksen. Mullahan on se helvetin hyvä vakuutus, joka mut jo kerran pelasti! Soitto vakuutusyhtiöön ja hinausauto ja sijaisauto tilaukseen. Kelailijakin saapui paikalle ja heitti mut hakemaan sijaisautoa. Vanha auto lähti korjaamolle. Päästiin vihdoin kotiin ja halailemaan kunnolla :). Kelailijakin myönsi että ikävä oli ollut kova, kiva oli kuulla :). Illalla nukkumaan mennessä sanoi että jos ajan voisi siihen hetkeen pysäyttää niin sen tekisi. Niin hyvä olla mun kanssa siinä lusikassa, mitään muuta ei kaipaa. Ihana kuulla :). Tunne oli molemminpuolinen.


10 kommenttia:

  1. Säätöä ja Söpöilyä!!! Sä oot niin mun soulmate!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa sä ootkin mun kadoksissa ollut isosisko :D

      Poista
  2. Hienoa, että sait homman hoidettua ja lapsille elämyksiä! Kuten Beckhamin palatsi :)) Kyllä se silti on upeaa ollut, vaikka ehkä ei päälle näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä mä luulen että kavereille matkaa kyllä hehkutetaan!

      Poista
  3. Sanoin Helmelle jo vähän samaan tapaan - teidän blogeja kun olen jo pidemmän aikaa seuraillut - että oon vilpittömästi onnellinen teidän puolesta. On meinaten aika paljon muuttunut elämänne siitä aikaisemmasta ja tosi hienoa että asiat etenevät positiivisen aallon mukana, sellaisen jonka toivon jatkuvan niin sinun kuin Helmenkin elämän loppuun asti. Ihan totta - ootte ansainnut sen ♥

    VastaaPoista
  4. Mä en epäillyt yhtään, ettetkö selviäisi matkassa! Seuraavalla kerralla oot jo lähes vanha tekijä.
    Todella moni on omasta tuttavapiiristäkin valittanut Lontoon hintatasoa. Vaikka lentoliput irtoaisikin halvalla, niin hotelli ja elämä siellä huolehtivat kuulemma kuitenkin isosta Visa- laskusta.

    Meillä on tässä sukulaispiirissä tuon ikäisiä teinejä ja heidän äitinsä halusi viime vuonna mahdollistaa heille vuosisadan loman, kun nyt vielä asuvat kotona. Ja myöhemmin opiskelijoina heillä ei ole pitkään aikaan moiseen mahdollisuutta tai varaa. Varasi kahden viikon matkan Karibialle (Curacaolle) ja maksoi itsensä kipeäksi. Mitä tekivät perheen kaksi vanhinta teiniä (16 ja 14 v.). Olivat mököttänet koko loman ajan, rannalla istuutuneet mielenosoituksellisesti aina selkä mereen päin jne... Äitinsä sanoikin, että mietti kyllä moneen kertaan, että mitä hän oli tehnyt ansaitakseen sellaisen ilmapiirin. Oli kuvitellut järjestävänsä unelmaloman ja mieluiten nämä kaksi neitiä olisivat vain maanneet huoneissaan ja surffanneet netissä. Kaksi nuorempaa teiniä (10 ja 12v. ) olivat sentään olleet innokkaita matkalaisia.
    Ja kappas vain, Facebookissa juuri nuo mököttäjät hehkuttivat sitä, miten ihanaa Curacaolla on. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiva" kuulla etten ole ainoa "epäonnistuja"! Ehkä kivoja muistoja kuitenkin jäi. Oi kun pääsisi Karibialle... Se on yksi haave vielä

      Poista
  5. tuntuu et sä oot sellainen tyyppi joka onnistuu nostamaan vakuutusmaksuja meille kaikille :D mutta kerrankin asiat meni kuin elokuvissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös noi vakuutukset ole juuri tuommoisia tilanteita varten otettukin että niistä tarvittaessa apua saa? Ja vakuutusyhtiöt on varmaankin katteensa sen mukaan laskeneet että niitä joskus joku voi joutua käyttämäänkin.

      Poista