Lukijat

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Johan oli juhlat!


Jokunen viikko takaperin heitin vitsillä Kelailijalle että lähteekö koulun kevätjuhlaan mun kanssa. No, hänhän oli heti lähdössä! Ei edes lauantaiaamun aikainen herätys haitannut vaan vaikka aamu-uninen onkin niin reippaasti nousi kuudelta ja ajettiin puolitoista tuntia suuntaansa koululle. Laulettiin Suvivirsi, mä tietysti itkin monessa kohtaa, varsinkin kuudesluokkalaisten kukituksessa ja kun esikoinen sai stipendin ahkerasta koulutyöstä ja hyvästä menestyksestä (ka. 9,3, huikean hienoa!). Koulussa törmättiin jo exään, exän uuteen ja vauvaan. K kätteli heidät, exän uusi onnitteli minua esikoisen stipendistä, jonka jälkeen ajettiin exän talolle viemään sovitusti exän edesmenneen isän tekemä kenkälaatikko, joka oli jäänyt mulle. Vaihdossa pyysin tytöiltä jääneitä leluja (K:n lapsille). Jotain mun papereitakin exän uusi oli löytänyt ja pistänyt mulle ystävällisesti kasaan. Kaikki oli hyvin tuossa kohtaa. Exältä kysyin että mahtaisikohan autotallissa olla yksi pöytäni, jonka joskus projektiksi itselleni ostin. Ei kuulemma ollut. Exän uusi sanoi heittäneensä sen roskiin. Okeii, ei mun verenpaine siitä kauheasti noussut, sanoin vain että exän kanssa aikoinaan sovittiin, että ennen kuin aletaan mitään meidän tavaroita roskiin heittelemään niin kysytään että tarvitseeko toinen, mutta että jos pöytä on roskiksessa niin se on roskiksessa. Siinä kohtaa exän uusi alkoi jo jotenkin kiristymään.

Exän tontin reunassa on ollut myös isäni soutuvene säilytyksessä. Sanoin että tullaan joku päivä hakemaan se soutuvene siitä pois. Exän uusi sanoi että ovat myyneet soutuveneen (oli kuitenkin vielä siinä pihassa) ja alkoi huutamaan kuin hinaaja siinä pihalla että en mä voi tavaroitani säilyttää hänen pihallaan ja ravata niitä hakemassa jatkuvasti. Nainen huusi kurkku suorana mulle, en muista mitä kaikkea, ainakin että olen sotkuinen ihminen, heh. Mä en lähtenyt huutoon mukaan vaan hämmentynyt hymy huulilla hoin että rauhoittukaa nyt hyvänen aika, että mikä ihme teitä vaivaa. Kyllä mä siihen huudon sekaan koitin kysyä että mikä heidät on saanut minua kohtaan noin katkeraksi että pitää noin käyttäytyä. Eivät kuulemma ole katkeria. Kerroin myös että exä varmasti tietää että vene ei ollut hänen myydä. Kertaakaan eivät ole pyytäneet venettä pois noutamaan, siksi asia onkin vähän unohtunut.

Marssivat sisään ja jäätiin Kelailijan kanssa haavit auki ihmettelemään että mitä helvettiä oli oikein tapahtunut! Odoteltiin tyttöjä todistusten jaosta siinä exän talon edessä ja käveltiin tietä pitkin tontin reunaa. Näin miten kodinhoitohuoneen oven verho heilahti, joku kyttäsi siellä verhonraosta, varmaan että ollaanko heidän tontillaan :D. No, ei oltu. Huvitti suuresti.

Tytöt tulivat ja näyttivät todistuksensa ja päästiin lähtemään. Autoon kun pääsin niin itku tuli. Osittain tytöistä eroamisesta, osittain siitä välikohtauksesta. K silitteli ja kysyi että pärjäänkö. Tiettyhän mä pärjään, eihän tuo nyt eka itku ollut :). Oli suloinen :).

Itkustani kun selvisin niin kiukku alkoi nostaa päätään. Iskälle lähti tekstari että mikä on tilanne veneen kanssa ja että tehdään rikosilmoitus jos vene sieltä häviää. Ilmoitin exälle että vene tullaan hakemaan ensi viikon aikana ja että rikosilmoitus tosiaan tehdään jos venettä siellä ei ole. Vastasi että tehkää vaan poliisiasia ja että kaikki lasten asiat menee tästä lähtien lastenvalvojan kautta. Aha. Mitenhän se tuohon veneeseen liittyi? No, nyt jännityksellä odotellaan että onko vene noutohetkellä siellä vai ei. Toivottavasti olisi.

No, aiemmin oli jo sovittu että K:n kaveri tyttöystävänsä kanssa tulevat illalla grillinrakennustalkoisiin. Mulla fiilis oli matala, mutta kyllä se siitä sitten nousi pikkuhiljaa grillin edistyessä. Muurauslaasti loppui kesken, eli valmiiksi ei tullut tällä kertaa. Ihan kiva ilta oli, heitettiin tikkaa grillattiin (vanhalla grillillä), juteltiin.


Tähän asti päästiin, ensi viikolla varmaan sitten jatkuu. Kelailijan ja kaverinsa ensimmäinen muuraustyö :).

6 kommenttia:

  1. Eikä! Te olitte siellä ja mie en tienny!! Yhessä oltas voitu vollottaa :) Onnea stipendistä!

    Mutta mahtavaa, että et lähteny siihen huutoon mukaan! Se sun eksä taitaa olla hiukkasen tossun alla :)
    Ja eihän sulla ole mitään pelättävää, vaikka lastenvalvojan kautta asiat meniskin, hyvin oot hommasi hoitanut niiden kanssa. Siis lasten. Päinvastoin hyväksi luetaan, jos isä alkaa lastenvalvojaa kostonsa välineenä käyttämään, kun muuta syytä siihen ei ole. Turhaa vain työllistää niitä, vaikka hommat on menny ihan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo exä on nyt paljon pahemmin tossun alla kuin mun kanssa koskaan :). Ja oli mun kanssakin aika hyvin jo tossun alla. Kunhan tuo vene-episodi saadaan päätökseen niin eiköhän tilanne taas rauhoitu.

      Poista
  2. Onnittelut esikoiselle huikeasta koulumenestyksestä! Jumalaisee mikä keskiarvo ja jos tuota tasoa jaksaa pitää niin pitkälle pääse, se on varma asia.
    Mitä taasen exään tulee niin aika useinhan se on tuollaista kun tilanne on mitä on. Kurjaahan se on kun toinen "ei voi päästää irti" ja yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen menee typeräksi tappeluksi joka ei palvele ketään mutta minkäs teet. Toivotaan nyt kuitenkin ettei asia sentään mene rikosilmoituksen tekemiseen koska sitten sitä seuraa kosto ja sitten on kaikkia asiat päin persettä. Jaksamista ja hyvää kesäkuun alkua tältä tundralta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Kovin ylpeä olen tytöistä ja sen heillekin kerroin :). Toivotaan että vene-case päättyy vielä hyvin!

      Poista
  3. No huhhuh huhhuh.. nyt taitaa t*ssussa hiertää jotain kun piti tuollainen elämä asiasta nostaa. Tais säikähtää kun tajusi, että on tehnyt väärin ;) Ei heidän tavaroita ja silti ovat menneet myymään ne. Katoppas kun se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

    Onnittelut täältäkin tyttären koulumenestykselle. Mieletön keskiarvo! :)

    - Nainen 30 wee

    VastaaPoista
  4. Eipäs mennä ihmisten nimiä keskenkaiken muuttelemaan. Vosu on Vosu.

    VastaaPoista