Lukijat

torstai 21. elokuuta 2014

Isn't it ironic

Lähdin kävelylle paetakseni jotain. Ajatuksia kai. Ajattelin ettei kävellessä voi itkeä. No kyllä voi ja silloin on sitten huomattavan vaikeaa havaita maanpinnan epätasaisuuksia. No, lähdin kävelemään metsätietä tietämättä minne se vie. Jonkin aikaa ehdin olla eksyksissä kunnes löysin ihmisten ilmoille. Energiat oli loppu kun olin syönyt viimeksi 6 tuntia sitten. Ei se mitään, laihduttaahan tässä yritänkin. Reilu puolitoista tuntia kävelin, 7 kilometriä meni, eli etanavauhtia. Kuvittelin että se tekisi mulle hyvää mutta ei se tehnyt.

Kävelyreissun tunneskaala: viha, suuttumus, pettymys, musertava suru, katkeruus, rakkaus, turtumus.

Kävelymatkan loppupuolella törmäsin kävelytiellä tähän


Ironista, vittuilua.

Mitä ihmettä mä teen jo maksetulle huikeelle idikselle.Ei peruutusoikeutta. Otin riskin ja se realisoitui.

Kohta saa vetää pään täyteen rauhotusainetta ja sit helpottaa edes yöksi.

4 kommenttia:

  1. Itkettää sun puolesta. Kaikki sen tunteen tietää. Ikävintä on se, että kaikki asiat muistuttaa siitä kaikesta mitä oli. Voi sitä vitutuksen määrää.

    Älä huoli matkasta. Siihen on aikaa ja ehdit varmasti keksiä jotain siihen mennessä. Voithan myydä matkan.. siirto pitäisi onnistua mutta se vaatii ilmeisesti jonkin maksun. Tai sitten annat matkaliput Kelailijalle.. kuitenkin lahjaksihan sen ostit? Eikö se olisi hyvä ele kertoa kuinka paljon hänestä välitit?

    Nainen 30wee

    VastaaPoista
  2. Niin, mietin tavatessanne että vaikka sulla oli oma ero jo hanskassa, niin 1 kk sitten eronnut tuskin on yhtään ehtinyt prosessoida omaansa. Kurja juttu, mutta asiat voivat vielä kääntyä ja jos eivät, niin sitten nokka kohti kaunista ja ihanaa tulevaisuutta! <3

    VastaaPoista
  3. Joo, mietin kans sitä matkaa, ja jos asiat ei korjaannu siihen mennessä - koska nehän voi korjaantua! - niin ei muutaku kallis lahja tyypille kouraan ja hyvät matkat. Tosin sitä korventaa sitten ihan hitosti, kun se tajuaa miten paljon oot panostanut siihen reissuun, ja se sen velikin.

    VastaaPoista
  4. Voihan p! Iloitsin niin kovasti puolestasi ja tulevasta yllätyksestä. Ajattelin että olet onnesi ansainnut (vaikkei onnea ansaita, se tulee jos on tullakseen) ja että rakkautta ei ole tässä maailmassa koskaan liikaa. Ajattelen tietenkin samoin vieläkin, mutta nyt olen vain pahoillani. Todella pahoillani. T. Lukijasi MaijaH

    VastaaPoista