Lukijat

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Laihdutusta ja älypuhelointia


Nyt alkoi dieetti. Parisuhde aiheutti selkärangan katoamisen ja olen turvonnut kuin pullataikina koko puoli vuotta. Kolmas päivä menossa nyt tiukkaa dieettiä (ammattilaihduttaja olen) ja nyt alkaa pikkuisen helpottamaan. Eilen oli pinna todella tiukalla. Välietappi on marraskuun reissuun. Siihen asti on jaksettava ainakin.

Eilen työpaikkani uusin päällikkö alkoi vitsailemaan mun puhelimesta "Kenellä täällä noin vanha puhelin on, hehhehhee". No, sitten kun selvisi että se ei ole edes työpuhelin vaan henkilökohtainen niin sehän vasta hilpeyttä herätti. Rupesi ärsyttämään. Ei ollut ainoa, joka mun puhelinta on kommentoinut, joten kiukuspäissäni sitten menin kaupan kautta kotiin ja ostin itselleni älypuhelimen. Olen odottanut että markkinoille tulisi fyysisellä qwerty-näppiksellä varustettu puhelin, mutta eipä sitä vissiin ikinä tule, joten päätyin siirtyä mainstreamiin. Ostin samanlaisen kuin lapsillani ja samaa sarjaa kuin Kelailijalla (jotta saan apua). Eli Samsungin halpismallin. Sain mä sen päälle ja sähköpostin asennettua mutta sitten paloikin jo käämit kun en saanut sähköpostia pois ruudulta kun en tiennyt niistä kaikenmaailman piilonappuloista. Käämit paloi ja kävin päiväunille etten heittäis sitä seinään. Kelailija tuli kotiin ja koitti tutustuttaa mua puhelimeeni. En ollut oikein vastaanottavaisella tuulella. No, pikkuhiljaa sinne saatiin sitten vältämättömyydet niinkuin whatsapp ja facebook. Ärsyyntyneenä olen nyt yrittänyt opetella sitä. En vielä ole päässyt sinuiksi sen kanssa. Piipittääkin koko ajan jostain asiasta, en tykkää ylimääräisistä piipityksistä.

Herätyskellon pois laitto ei oikein onnistunut. Vastaaminen puheluun, en tiedä miten käy kun ei mulle kukaan soita. Kai mä vielä opin. Jospa se vaikka auttais kun saan kivan väriset kuoret tai kannet tai mitä niihin nyt pitääkin sit ostaa. Ihan tyhmän värinenkin se on, valkoinen. Joo mulla on asenneongelma, yritän päästä siitä eroon. Ehkä pitäis googlettaa joku ohjekirja siihen ja opiskella. Ei ollenkaan hyvä idea hommata tuommoista kun on hermot muutenkin tavallista kireemmällä.

No, koskas mä mitään fiksusti olisin tehnytkään :)

7 kommenttia:

  1. Uuden puhelimen opettelu on ihan pyllystä... varsinkin, jos vaihtaa toisen merkkiseen. Mulla on aina ollu nokioita, ja kerran oli joku muu ja sehän toimi ihan epäloogisesti, kun oli tottunu nokian systeemiin. Sille kävikin lopulta just niin hassusti kuin se ansaitsi :) lensi katuun ja meni palasiksi. Oli käytettynä ostettu hätävarapuhelin.

    Vanhat, toimivat Nokian perusmallit on nykyään arvossaan! Sellaset, joilla voi soittaa ja tekstata ja siinä kaikki. Mie en osta uutta puhelinta, ennenkuin entinen menee rikki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ollut yleensä Nokioita, kerran ostin jonkun Siemensin enkä oppinut IKINÄ sen logiikkaa! Kaikki sanoo että kun tätä Samsungia pari viikkoa käytän niin rakastun kuulemma siihen... No, ans kattoo...

      Eilen käynnistin vanhan puhelimeni että sain herätyskellon toimimaan. En osaa käyttää tän uuden herätyskelloa. Uaah!

      Poista
  2. Mä hankin joskus pari vuotta sitten älypuhelimen ja en tykkää siitä ollenkaan! Pitäisi kai ottaa asiakseen vihdoinkin perehtyä siihen kunnolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Tuo ei yhtään lisännyt luottamusta siihen että oppisin käyttämään omaani! Minkä merkkinen sulla on? Työkaverit varoittelivat lumioista ainakin mua

      Poista
    2. Mulla on Huawei (joku älypuhelinten halpismerkki).
      Mutta hei, ei EHKÄ syytä huoleen. Mä en ole avannut tähän päivään mennessä koko ohjekirjaa. Just toissapäivänä se tuli kaapissa vastaan ja ajattelin, että olisi ehkä hyvä vilkaista. Jäi taas odottamaan seuraavaa tapaamistamme.

      Poista
  3. En ne enää tee niitä fyysisiä qwertyjä, kun kaikki haluaa hipaisuja. Yksi HTC oli vuosituhannen alussa, jossa oli - se oli ihan hyvä puhelin, tykkäsin siitä, mutta se oli toki pulskempi kuin nämä nykyiset postimerkin paksuiset luurit. Nyt on kokemusta sekä Samsungista että HTC:sta - jälkimmäinen vielä pelittää paremmin.

    Niin ja parisuhteen lihostuindeksi: meikäläinen oli isolla työllä saanut itsensä timmiin kuntoon, 63 kg (meikäläiselle oikein soppeli paino) - uuden miehen myötä paino nousi tähnän 74 kg ja sitten itse tieten.. ei kun siis mies linotti mut sinne vuoden alun 82 kiloon.
    On se pirskatti kumma miten nuo miehet aina lihottaa uudet naisensa!!!

    VastaaPoista
  4. hanki HTC, se on hyvä.

    mulla on eri, syön naisen pullat ja vien ulos niin lujaa et laihtuu toinen :p

    VastaaPoista