Lukijat

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sunnuntai

Sunnuntai, selvisin tästä paljon paremmin kuin eilisestä. Aamuni valkeni varhain, jo seitsemältä, vaikka olinkin valvonut melkein yhteentoista. Päätin että kotona en tätä päivää vietä kun se on yhtä samaa helvettiä kuitenkin kuin eilinenkin. Päätin sitten lähteä Vantaalle kissanäyttelyyn kun tiesin Ystävän olevan siellä. En mä mitenkään riemumielin sinne lähtenyt, mutta ajattelin että siellä aika kuluu paremmin. Ystävälle tekstasin että ei ottais puheeks tätä asiaa. Pääsin paikalle, pystytin retkituolini ja istuin ja tuijotin kivettynein kasvoin. Välillä koitin vääntää jonkun varmaankin irvistykseltä näyttäneen tekohymyn kun tilanne sitä vaati. Muut kissatutut saattoi ihmetellä mun hiljaisuutta, mutta mitä sitten.

Iloinen ylläri oli kun Terapiamieskin oli lähtenyt tiirailemaan mirrejä ja törmättiin näyttelyssä ja vaihdettiin pari sanaa. Tais tulla multa jopa oikea hymykin siinä kohtaa vahingossa.

Nyt illan aikanakin olen hymyillyt muutamaan otteeseen kun olen jutskaillut terapeuttinaiseni kanssa.

Tänään en muista itkeneeni vielä kertaakaan. Sitä tennispalloa kurkussa ei juuri nyt ole, ihanaa. Voihan se vielä tulla, mutta aika pitkälle on päästy kuitenkin.

Huomenna on maanantai ja pääsee töihin! Ihanaa!

11 kommenttia:

  1. Terapeuttinainen :-D
    Hyvä, että tänään on "hyvä". Ja ihan loistava, että revit itsesi liikkeelle!!!
    Mielialat vaihtelee tulevaisuudessa..varaudu siihen! Mutta muistetaanpa nyt myös se, että vielä on Toivoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai mielialat vaihtelee, ollaanhan me naisia :D. Toivoa on niin kauan kuin on elämää!

      Poista
  2. No hyvä että oot paremmilla fiiliksillä ja sori se aiempi (laiton jotain vastauksen tapaista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään :). Helpompaa olis jos se olis kusipää...

      Poista
  3. hei,

    Olen pitkään lueskellut, kommentoin ekaa kertaa. Kurja juttu: ikävä kyllä miehillä piisaa noita elämäntilanteita. Itse uskon siihen, että tosiaankaan ei eroteta yhtä paskaa toisesta, minkä vuoksi kaikesta tulee paskaa, ja kaikesta pitäisi päästä eroon. Ja kun ei päästä, niin ei aloiteta fiksuimmasta päästä...

    Mutta mun asiani: itse olisin niin pirullinen, että antaisin miehelle lentoliput ja kertoisin yllätyksestä. Sanoisin, että liput olivat myös minulle, mutta niitähän ei nyt voi käyttää, mutta tässä sulle nämä, ettei mene kokonaan hukkaan. Kertoisin, missä veljen tapaa ja toivottaisin hyvää matkaa.

    Myönnän, taidan olla passiivisaggressiivinen:-) mutta toisaalta oikeasti, ei kai sitä kaiken rahan kannata anna mennä hukkaan ihan kokonaan kuitenkaan. Ja siinähän saa kaveri miettiä, minkä verran kuitenkin sinä olet häntä ajatellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Mä olen kirjoittanut sähköpostiin luonnoksiin asioita joita haluan sanoa ja tuo on yksi niistä että se huikee idis on myös mulle. Aion pyytää ensimmäisen puheenvuoron kun haluaa seuraavan kerran tavata. Oli hänen päätöksensä mikä tahansa niin haluan sanoa mitä on sanottavana. Todennäköisesti kuitenkin lähetän kirjoitukseni ja saa sen lukea mun läsnäollessa kun en osaa kuitenkaan puhua.

      Poista
  4. Voi paska mikä viikko sulla.
    En ole lukenut tapahtumia aiemmin ehkä ehtinyt siis lähettää tsemppienergiaa (jaxuhali-sana pitäisi teloittaa tuskallisesti).

    Itsekin muistan sen lattialle lysähtämisen ja ääneen ulvomisen.. eihän se mitään auttanut, mutta kun olo oli niin kauhea.
    Hienoa, että edenneet päivät ovat auttaneet hiukan olon osalta.

    Itse jäin vaan miettimään tuota K:n tuumaustaukoa (ainakin sitä, että yleensä tuo tuumaustauko tarkoittaa suomeksi sitä, että sillä ei vaan ole munaa sanoa lopullisesti bye bye).
    Jos ja kun se saa päätään kasaan ja jos se armollisesti päättäisi haluta sut, onko hän sun arvoinen sittenkään? Millainen mies aiheuttaa tuollaista tuskaa naiselleen.. ei kovin arvostettava mies.
    Siis en tarkoita sitä, etteikö hän saisi kokea asioita noin ja olla tuota mieltä - tarkoitan sitä, että jos hän päätyykin, että kelpaat: silloin tämä viime viikon tuska on seurausta siitä, että hänen pitää saada etsiä itseään samalla kuin sä kärvistelet.
    Ei kovin reilua sua kohtaan. Olla siis hollilla kun hän miettii.

    En voi mitenkään auttaa - muistan, että itsellä vain aika auttoi (tosin silloin olin itse jättäjä). Ja hyvät ystävät, joiden kanssa purkaa asiaa, haukkua, pohtia ja makustella tapahtunutta.

    Jos (ja kun?) K päätyy siihen, että homma ei jatku, olen samanlaisen passiivisaggressivisen vittuilun kannattaja kuin anonyymi - iskisin myös liput pöydälle ja sanoisin, että bon voyage!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sillä munaa olis ollut jättää mut ja sitä se oli tulossa sillon keskiviikkona tekemäänkin, mutta MÄ sain sen lupaamaan vielä miettimään asiaa ja miettimään ammattiapua. En tiedä onko se mun arvoinen ja olenkin saanut ansiokkaasti tehtyä 10 kohdan miinuslistan (niitä plussia en ole halunnut miettiä), mutta taisteluitta MÄ en luovuta. Sitä hyvää on kuitenkin niin paljon.

      Kiitos tsempeistä! Viime viikon aikana painoa lähti 2,5 kiloa, tehokasta ainakin jos ei muuta. Kolmen viikon miinus on 6,9 kg. Jotain hyvää sentään.

      Poista
    2. Mulla kävi painon kanssa sama - en syönyt kolmeen päivään mitään ja lähti kolme kiloa. Oli siitä kriisistä jotain hyötyäkin!

      Hyvä, jos K hakisi ammattiapua itselleen, siitä ei koskaan ole haittaa.
      Mutta muista varjella itseäsi myös - vain sinä voit pitää sinusta parhaiten huolta!

      Poista
    3. Joo en mä jää tähän välitilaan ikuisuuksiksi killumaan, mä ansaitsen parempaa. Mut vähän aikaa vielä katson.

      Poista