Lukijat

tiistai 16. syyskuuta 2014

Hämäräkeikka

K oli parina viime tapaamiskertana esitellyt ainoita kenkiään joista oli pohja puoliksi irti. Viimeksi oli kuumaliimannut sen kiinni, mutta tuskaili kovin että mistä saisi rahaa kenkiin. No, mä bongasin  kirppikseltä muutaman euron mokkaiset adidaksen kengät oikeaa kokoakin, en mä voinut olla niitä ostamatta. Mietittiin rikoskumppani-Helmen kanssa että miten ne sais toimitettua ilman että häiritsee sen rauhaa. Postilaatikosta ei mahdu, joten päätin sitten että vien ne ovelle, soitan ovikelloa ja juoksen :D.

Jätin auton niin kauas ettei sen ikkunasta nää ja hiippailin sen rappuun. Kävelin oikeaan kerrokseen, tilasin hissin ja pimpotin ja jätin kassin oven eteen. Hitto että mun sydän hakkasi! Olin kirjoittanut kenkien mukaan lappusen jossa selitin etten voinut niitä kirppikselle jättää kun niissä oli kokonainen pohja ja kaikkea! Pimpotuksen jälkeen syöksyin hissiin ja pakenin paikalta sydän hakaten ja taakse katsomatta. Rynkytin hissin ovea, en meinannut saada sitä auki kun koitin liian aikaisin päästä hissistä pois. Autolla lähdin niin vauhdikkaasti että huomasin vasta parin kilsan päässä että käsijarru on päällä. No, sattuuhan noita varmasti muillekin!:)

Vähän ajan päästä tuli viesti "Kiitos, sopii hyvin :)" Jess, onnistunut riskinotto, niin tyydyttävää,  pelasti mun päivän! Ja vielä hymiökin! Niitä ei ole kauheasti näkynyt sieltä päin.

Kävin aiemmin illalla lenkillä, päätin että nyt on aika nostaa vähän panoksia ja nostin intervalliosuuden kahdesta minuutista kolmeen ja laskin lepoajan seitsemästä minuutista viiteen. Jaksotuksen muutos aiheutti sen, että viisi seitsemästä intervallista oli ylämäkeen. Herran jestas mä olin tajunnan rajamailla monta kertaa (okei, ihan pienoista liioittelua, mutta niiiiiiin poikki kuin voi olla). Sisulla vedin kaikki intervallit kuitenkin loppuun, saattoi näyttää säälittävältä taapertamiselta, mutta päätin että juoksuaskelin sen kolme minuuttia vedän vaikka nopeus olisi minimaalinen. Sain lenkin loppuun kunnialla. Huhhuh! Hullu taidan olla. Sportstracker kertoi mun taivaltaneen 90 kilometriä tämän kuukauden aikana. Joo-o, olenhan mä kävellytkin.

Lenkin jälkeen tärisin peiton alla kun oli niiiiiin kylmä. Johtuu varmaan kalorien ja hiilareitten puutteesta yhdistettynä rankkaan lenkkiin. Huuletkin ihan sinersi. Tuo hämäräkeikka sai onneksi veret taas kiertämään ja lämmöt on nyt palanneet.

Nyt tennarisukan kimppuun :)

4 kommenttia:

  1. No kai sitä jo naurattikin moinen "hit and run" -meininki :)

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi, ihan parasta, että löysit kirppikseltä hyvät kengät ja ihan paras toi tapa millä veit ne perille :) Haha, just tommosta mä voisin puuhailla yhden mun kaverin kanssa, ihanaa, että maailmassa on muitakin hassuja ihmisiä, kuin mä ja mun kaveri :D PS. olen ajanut niin monta kertaa meidän autohallin jyrkän rampin ylös käsijarru päällä, että käsijarru ei enää pidä. Tyyliin: "Mikä on kun ei auto nouse? Ei muuta kuin lisää kaasua!" Ylhäällä: voi hitto käsijarru on päällä!!!

    VastaaPoista