Lukijat

maanantai 27. lokakuuta 2014

Huh, mikä adrenaliinipläjäys

Maanantaiaamu valkeni. Tai ei valjennut siihen aikaan kuin piti. Herätyskellona toimiva vanha kännykkä kun oli vielä kesäajassa niin aamuni alkoi tuntia liian aikaisin. Huomasin sen vasta kun olin lähdössä töihin. No, onneksi on liukuva työaika niin töihin vaan.

Kahvit tippumaan, kone auki ja matkakertomuksen viimeistely ja tulostus. Perään nidoin myös sen dokumentin, jonka olin valmistellut torstaina annettavaksi. Sen, jonka olisin antanut jos oltaisi yhdessä reissuun lähdetty. Kaikkien näiden perään pistin tilityksen ajatuksistani meitä ja meidän suhdetta kohtaan. Aika tiukka pläjäys, olen tyytyväinen.

Pistin tekstiviestin K:lle: "Tarvitsen sulta 15 minuuttia ennen sun töihin menoa. Laita viestiä kun olet herännyt." Toivottavasti saan hoidettua tämän heti aamusta.

Mä olin tyyni, kova ja pää pystyssä äsken, nyt hiipi vatsanpohjaan jännitys ja pelottava tunne. Pelko mistä? En osaa sanoa.

K:n veli vastasi muuten eilen. Ilmeisesti fb:n yksityisviestien poisto ei sitten toiminutkaan silleen, miten ajattelin. Pikainen googletus kertoi, että ne poistuvatkin vain minun näkyviltäni. Hirveen kätevää. Mä en vielä vastannut veljelle takaisin, koska haluan hoitaa tämän ensin pois alta.

Sain muuten saavutettua laihistavoitteen ensimmäisen osan. -15 kiloa on poistettu 12 viikossa.

Reissu heitetty. Lähdin ajamaan, ajoin tutun risteyksen ohi, kanttasin liikenteenjakajan kautta, sydän hakkasi ja jalat tärisi, mutta pääsin ketään vahingoittamatta perille. Itsensä kokoaminen ja selkä suorana rappuun. Painoin hissin tulemaan alas vaikka hissi oli jo alhaalla. Havainnointikyky vissiin vähän heikkona.

Pääsin K:n eteiseen, unisena otti mut vastaan. Taisin sanoa jotain "aloita tuosta ja lue loppuun" kun ojensin nivaskan. Sydän hakkasi ihan helvetin kovaäänisesti, varmaan kuului K:lle asti. Purin huulta  sisäpuolelta ettei huulet ala väpättää ja itku tulla.  Tuijotin sitä kivikasvoin silmiin kun luki. Halusin nähdä reaktiot. Kovin vähän niitä reaktioita tuli, mutta kohdassa jossa kerroin veljestä niin kulmakarvat nousi ja huokaisi syvään. Jatkoi nipun loppuun. Kun sai nipun loppuun, laittoi käden mun olkapäälle ja katsoi mua. Pakotin itseni katsomaan takaisin. En muista tarkkaan mitä sanoi, anteeksi pyysi kuitenkin ja myönsi että olisi ollut varmaan mahtava reissu. Näytti siltä että oli itkuun purskahtamaisillaan. Mun kävi sitä sääliksi. Selitti jotain että ei tarkoituksella mua harhaan johtanut ja että ymmärtää kyllä miltä musta on tämän kahden kuukauden aikana tuntunut. Sanoi ettei tiedä minne on menossa elämänsä kanssa. Siihen sanoin että toivottavasti sen vielä keksii, käänsin selkäni ja lähdin. Tiesin että jos jään niin selitystä olisi tullut vaikka kuinka paljon ja sitten olisin kyllä murtunut siihen sen eteiseen.

Olen tyytyväinen siihen, että pysyin kasassa, hajosin vähän vain autossa matkalla takas töihin, mutta sain kasattua itseni nopeasti.

K:n veljelle laitoin viestin että matka ei toteudukaan ja pahoittelin kovasti. Poistin K:n fb-kavereista ja jatkan elämääni. Olen ylpeä itsestäni.



20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä tää tästä. Hengitys tasaantuu, sydän myös.

      Poista
  2. Tosi hienoa, että sait homman hoidettua noin coolisti! Nyt se on ohi, ja tosiaan; voit jatkaa eteenpäin.
    Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voittaja-fiilis meni vähän ohi ja nyt tuntuu että pitäis päästä ulvomaan ja hajoamaan. Mutta ei, tsempata pitää työpäivä loppuun ja sen jälkeen jumppaan.

      Poista
  3. Pääasia, että pysyit kasassa sen edessä. Se on tieto ja teko, joka pitää selkärangan suorana tästä eteenpäin. Mitä väliä sillä on, että vollotat seuraavat 3 päivää, siitä vaan - kotona ;) (Hemmetti kun työelämä häiritsee muita kuvioita!)
    Itke se ulos itsestäsi, koko mies, koko asia, pettymys, kaikki. Siitä voi hyvin sitten ponnistaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä niin kauaa jaksa enää sen takia itkeä. Ihan pienet vaan.

      Poista
  4. Huh, huh... Oot sä aika kova mimmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ainakin. En tiedä itkeekö kovat mimmit jumpan loppuvenytyksissä kun tulee Samulin laulamana Teit meistä kauniin, mutta onneks oli valot poissa niin kukaan ei ehkä nähnyt.

      Poista
  5. Nyt sinä Puolis toimit tosi fiksusti! Nostan hattua, voit toisaan olla ylpeä itsestäsi. Nyt aika parantaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enää ei tunnu niin kovalta "jätkältä" ollenkaan. Mutta nyt kun oon päivän velvoitteet hoitanut, eli työt ja jumpan niin voin vähän itkeä.

      Poista
  6. Eksyin sattumalta lukemaan blogiasi, minä viiskymppinen "vanhus" :D. Aloitettuani lukemaan kirjoituksia alusta, en kyennyt lopettamaan, vaan luin 4.30 asti aamulla. Jatkoin sitten herättyäni tähän päivään asti. Kyllä täytyy sanoa, että VALTAVASTI on elämässäsi tapahtunut erosi jälkeen!! Arvostathan itseäsi oikeasti riittävästi? Olet uskomattoman sitkeä, pärjäävä ja hämmästyttävän jaksava!!! Olet kohdannut valtavan määrän vastoinkäymisiä, joista olet jaksanut nousta ylös. Toki ihminen saa olla heikko ja tarvitseva, mutta ihmettelen voimiasi! Hoidat vastuullisesti työsi ym., vaikka olet ollut loppuunväsynyt. Teki välillä pahaa puolestasi, kun luin tekstejä. Sinulla on ollut rohkeutta irtautua avioliitosta, joka ei ollut tyydyttävä. Sinulta ei ole puuttunut rohkeutta tehdä ratkaisuja, esim talon ostaminen. Vaikutat kirjoitusten perusteella niin sosiaaliselta, ettet varmastikaan jää yksin, vaikka nyt ajatus tuntuisi epätodelliselta. En edes tiedä miten pukea sanoiksi tunteeni, mutta toivon niin valtavasti sinulle rakkautta, huolenpitoa, kumppania, jonka kanssa voit jakaa arjen ja jonka olkapäähän voi nojata, sillä niin yksin olet kantanut asioitasi ja joutunut pärjäämään eron jälkeen. Hienoa, että urheilet juomisen sijaan, sillä juominen nostaa kurjuuden ihan uudelle tasolle. Sinulla on valtava määrä elämänkokemuksia nuorena ihmisenä, enemmän kuin monella koko elämänsä aikana. Kiitos, että olet jaksanut/jaksat jakaa niitä. Kunpa voisin antaa sinulle roppakaupalla uskoa tulevaisuuteesi, tuollaisella sisulla ja rohkeudella varustettuna sinä pärjäät varmasti. Hyvän ihmissuhteen löydät varmasti itsellesi!!!! Kaikkea hyvää sinulle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Tippahan siitä tuli linssiin, mutta se ei ole mitenkään harvinaista tänään. Koitan jaksaa. Ja jaksanhan mä!

      Poista
  7. Hei tääläkin on juuri erottu. Tehty se viimeinen asia ja nähty viimisen kerran.Ja itketty niin perkeleesti. Mutta helpotti kun huomasi et itkuun ei kuole (vaikka välillä sitä toivoisi) ja jostain syystä se itku loppuu. Raskaampaa on se kun mun mieli ainakin haluaa käsitellä joka perkeleen asian. Nähdä unta ja muistuttaa kaikesta. Kaikintavoin. Mut helvetin vahva olo että itse teki sen viimisen asian. Nyt olaan vapaita. Välillä se satuttaa välillä vahvistaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän siihen tosiaan kuole. Mä murehdin täällä sitä, että miltä K:sta tuntuu. Huoh. Typerää...

      Poista
  8. Nyt kyllä hoidit ton homman ihan nappiin, hyvä sinä!!!
    "täti"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä minä! Kiitokset kun olet jaksanut tsempata!

      Poista
  9. Ihminen, joka pystyy laihduttaan 15 kg tossa ajassa (terveellisellä tavalla) pystyy ihan mihin tahansa muuhunkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveellisestä en ole ihan varma, mutta näköjään olen pystynyt. Reissussa en meinaa kyllä laihduttaa, joten varmaan jotain tulee takaisin, mutta onhan tässä aikaa niitä sitten pudotella :)

      Poista
  10. Olet ansainnut aploodit! Hyvä Puolinainen! *ruttaushali*

    - Nainen 30 wee

    VastaaPoista