Kätevä Emäntä

Viime aikoina mä olen vain valittanut. Valivalivali. On kylmä, vituttaa, K sitä ja K tätä. En ehkä tänne niin paljon kuin livenä. Miehet on paskoja ja hyväkskäyttäjiä. Mutta jos tarkastelen itseäni niin enpä ole sen parempi. Ihan samanlainen kusipää mäkin olen.

Tänään valitin kylmyydestä. Multa kysyttiin että olenko mä ajatellut muuttaa pois kylmästä talostani. En kyllä ole hetkeäkään ajatellut. Hassua kyllä. Mä en koe että mulla olisi mitään vaihtoehtoja edes tuolle asumiselle. Kerrostaloasujaksi musta ei ole.

Helpottuuko mun elämä valittamalla? No ei. Ehkä mä oon elämäntapavalittaja, jolla ei ole koskaan mikään hyvin.

Kyllä mä muistan tältä vuodelta aikoja, jolloin mulla oli kaikki niin helvetin hyvin. Se aika pitäis vaan unohtaa eikä verrata tätä aikaa siihen.

Mun on pitänyt kertoa teille uudesta työkaveristani. Päällikkotasolle tuli kesällä uusi keski-ikäinen nainen, Kätevä Emäntä. Hän on parempi kuin muut kun hän käy marjassa, sienessä, liikkuu enemmän kuin muut ja on muutenkin aivan erinomainen. Lisäksi sillä on vielä sama etunimi kuin mulla, mitä ei kauhean usein kyllä käy. Ärsyttää. No, tähän asti ollaan koitettu ottaa huumorilla sen kätevä emäntä-jutut, mutta tänään oli kyllä lähellä ettei mulla napsahtanut.

Seisoin kiltisti jonossa kahvikoneelle. Olin jo toisena. No, tämä Kätevä Emäntä tulee kuin tuulispää ja TYÖNTÄÄ mut ihan  fyysisesti pois jonosta ja mukamas vitsillä sanoo että hän menee ensin kun hänellä on palaveri! Hämmennyin totaalisesti ja jäin varmaan monttu auki seisomaan siihen mihin mut työnnettiin. Vetäydyin kokonaan pois jonosta ja sanoin että kuukauspalkallahan tässä ollaan, että senkun menet sitten. Melkein tuli vitutus- ja hämmennysitku, mutta onneksi sain sen edes pidettyä poissa.

Siis oikeesti! Ei työpaikalla käydä käsiksi edes vitsillä, eikä varsinkaan semmoiseen tyyppiin jonka kanssa ei ole millään tavalla kaverilliset suhteet.

No, pikkujouluissa sitten. Saatan ihan vitsillä tempaista sitä turpiin. No en mä, oon liian nössö siihen, mutta ajatustasolla toi tyydyttää. Jos mä seuraavalla kahvitauolla kysyisin että onko sillä edellisessä työpaikoissa ollut tuommoisia työpaikkakiusaajan oireita? Että onko mahdollisesti analysoinut että mistä se johtuu? Kokeeko tarvitsevansa apua siihen?

Voi helvetti tätä päivää. Missä mun reset-nappi on!