Lukijat

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kel onni on, se onnen kätkeköön

Pohdiskeltiin viisaassa naisporukassa parisuhteita ja uusien poikaystävien esittelemistä suvulle ja tutuille.  Mä päädyin siihen tulokseen (ja pyysin muistuttamaan JOS mulle vielä joskus joku kolahtaa), että pitäisin asian tasan itselläni AINAKIN vuoden. Vuosi on hyvä aika, koska sitten EHKÄ voi jo vähän luottaa ihmiseen. Huom. EHKÄ. Selittäminen ja kyselyt on ihan perseestä niin kuin olen nyt saanut huomata. Lasten kysymykset "Mitä K:lle kuuluu?" tuntuu tosi pahalta kun nekin tykkäs siitä ja tulivat hyvin toimeen. Sisko kyseli että missä mennään, veli kyseli että tulisko K rakentamaan jotain venepukkeja. Joo ei tule. Kai se on nyt sit onnellinen.

Mikähän siinä on, että kun rakastuu täysiä niin sitä poikaystävää haluaa esitellä ja tiedottaa koko maailmalle että tässä on nyt kuulkaa päivä paistanut kerrankin risukasaan? Ihan älytöntä, typerää ja lapsellista.

Ennenkin olin sitä mieltä että kel onni on, se onnen kätkeköön, mutta mitä helvettiä tapahtui kun K:n tapasin? Joku helvetin häiriö päässä vissiin. Tai sitten joku hormonihäiriö.

Tänään herätessäni olin iloinen että on jo keskiviikko. Eli viikko on melkein ohi koska ylihuomenna on jo perjantai ja viikonloppua ei lasketa  :).

7 kommenttia:

  1. Ethän sie häiriintynyt ollut, vaan otit tietoisen riskin. Niin mie asiaa muistelen. Ja eikös K. itse ollut jossain vaiheessa jo rientämässä pidemmälle ja sinä jarruttelit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli jotenkin kumman tylyn näköisesti, ei mun ollu tarkotus olla tyly, vaan pidän sinua varsin järkevänä noissa asiossa. Tunteet vain ei aina toimi niinkuin itse haluais. Ja vilkaisin vähän tuonne taaemmas, niin olihan K. alussa huijannutkin sua ja väittänyt erostaan olevan enemmän aikaa kuin todellisuudessa oli.

      Poista
    2. Niinhän se on, mä jarrutin. Ja tunnen kyllä joutuneeks pahemman kerran harhaanjohdetuks uskomalla ja luottamalla. Mutta ehkä opin jotain tulevaa varten. Toivottavasti ainakin ettei ihan hukkaan mennyt.

      Poista
  2. MUtta en mä usko (edelleenkin liian kiltti..? ) että K olisi Tahallaan harhaanjohtanut sua. Ehkä se Luuli pystyvänsä ja tunteet oli aitoja. Kunnes ne muuttui.... Eikä sillä, en mä sitä puolustele, niinkus tiedät, mutta aattelin vaan...
    Paska tilanne edelleen. Yks kuukausi (joka eittämättä tuntuu Vuodelta) kun päästään eteenpäin, niin on ainakin joku Tieto, suuntaan tai toiseen, josta pääsee sitten jatkamaan. Löysä hirsi loppuu viimein! Ja se, että sua pidetään löysässä hirressä, on Munatonta! Siinä kohtaa ei ole kyllä K:lla Mitään puolusteltavaa.
    Mutta sä jaksat ja pystyt. Päivä (paskakin) kerrallaan!!!
    Sitä kun mietittiin, että missä ollaan vuoden päästä, niin mä ennustan, että sä olet maha pystyssä jonkun Timantin kainalossa ja mä olen Kreikassa ravintolanpitäjänä (mutta EN karvaranteen kanssa, en!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mäkään usko, mut ehkä mä haluun uskoo että mä voin olla sille vihainen. Jos totta puhutaan ni mähän ihan ite anoin päästä siihen perkeleen löysään hirteen roikkumaan. Mutta loppuuhan se kuukauden päästä onneks.

      Ai että mä oisin lihonu takas kaikki pudotetut kilot vuoden päästä??? Muuta syytä mahan pystyssä olemiselle mun maailmankatsomuksessa EI OLE! Herran jestas! Sit ku muutat kreikkaan ni pidä sit huoli et on kunnon nettiyhteydet!!!

      Poista
    2. Tirsk :-D Mä naureskelin jo kirjottaessani, miten sä provosoidut! :-D

      Poista
    3. Senkin provonaattori!!!! :D

      Poista