Lukijat

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Lähes sietämätöntä

Käytiin K:n kanssa keskustelua viesteillä siitä mitä se tarkoitti että ei ollut valmistautunut siihen että jäin yöksi. Kysyin että pelkäsikö että painostan seksiin tms. Vastasi että pelkäsi että haluan olla niin kuin ennenkin ja pelkäsi läheisyyden tuomaa ahdistusta. Kysyin että ahdistiko sitten nukkua mun vieressä. Kuulemma hieman, mutta halusi kokeilla että oliko se niin ahdistavaa kuin pelkäsi. Ei ollut kuulemma sietämätöntä nukkua mun vieressä, mutta oli poissa mukavuusasteikoltaan. (kaikki oudot ilmaisut on hänen käsialaansa). Haluaisi jatkaa kaverilinjalla, ei ole siinä pisteessä että voisi jatkaa niin kuin oltiin.  Kukaan ei ole KOSKAAN puhunut sietämättömästä ja mun vieressä nukkumisesta samaan aikaan tuossa merkityksessä. Olen jotenkin ihan monttu auki tuosta ilmaisusta.

Arvatkaa miltä tuntuu kuulla, että mun vieressä nukkuminen ei ollut niin sietämätöntä, mutta epämukavaa. Huhhuh, voin kertoa että kaiken jälkeen mitä tässä on saanut vittu kestää niin toi oli helvetin pahasti sanottu. Anteeksi kielenkäyttöni. Vielä kun tiedän että ei se mua loukatakaan halua. Tai luulin tietäväni. Se on jotenkin oudon kylmä viesteissä, mutta livenä taas ihan normaali. En mä voi vaan käsittää. Ehkä se on kytkenyt jonkun inhimillisen osan itsestään pois päältä.

No, päivän töissä itkettyäni päätin että nyt tää juttu selvitetään loppuun asti ja  pyysin vääntämään rautalangasta että missä tilanteessa me ollaan.

Koitin laatia mahdollisimman aukottoman vaihtoehtolistan josta valita

a) sä et halua mua enää yksinoikeudella etkä halua olla yksinoikeudella mun
b) sä olet vielä pahasti kesken ja tarviit aikaa
c) sä haluat olla vain kaveri siihen asti että sä olet itses kanssa valmis ja katsoa tilannetta sitten 
d) sä et osaa sanoa mitään, katsotaan sit huikeen idiksen jälkeen missä ollaan 
e) joku muu vastaus

Olin suhteellisen varma a-vastauksen voitosta, mutta ei, valitsi e:n. Miksi vitussa mun piti pistää sinne joku takaportti-e. E oli siis seuraava: Haluaa olla kaveri ja JOS tämä tästä muuttuu siihen että kaipaa suhdetta takas.. niin sit pitää katsoa se erikseen.

Öh? Pam ja ilmat taas pihalle. Siis MITÄ? Miten joku voi sanoa noin? Olenko mä jonossa se ensimmäinen jolle sitten kerrotaan jos haluaa leikkiä parisuhdeleikkiä? Olenko mä vapaa touhuilemaan tuolla kylillä mitä vaan ja laastaroimaan mun haavaista sydäntäni? Miks se ei valinnut tuota a:ta sitten? Pitäkö mun olla varalla täällä? Mä taidan kyllä kokea itseni vapaaksi. Ainakin fyysisesti. Saunamiehen sauna lämpiää kun vain laitan viestin, tiedän sen.

Ystävä pelkää että satutan itseäni lisää matkan kanssa. Sanoin että voi olla, mutta matka vedetään vaikka väkisin. Se olkoon jollain sairaalla tavalla käänteinen kosto kaikesta. Ehkä vähän kallis kosto, mutta kerran täällä vain eletään. En uskonut että Ystävä ymmärtää, mutta sanoi ymmärtävänsä ja toimivansa ehkä mun sijassa ihan samoin). Kostoksi järjestän niin helvetin hienon matkan, että muistaa loppuelämänsä. Jossain vaiheessa tajuaa mitä tuli menetettyä. Kyllä mä uskon niin. 

Mä ansaitsen niin paljon parempaa. Kyllä. 

Tästä tuli ehkä vähän sekava vaikka tällä kertaa ihan selvinpäin kirjoittelenkin. Olen vain niin vihainen, raivoissani, pettynyt, järkyttynyt, epäuskoinen ja ällikällä lyöty.

Valmiiksi jo tähän kirjoitan että ilkeilyihin ja provoihin en vastaa. Tosiaanko haluatte lyödä lyötyä? (nämä sanat niille muutamalle ilkeälle anonyymille)

39 päivää Huikeeseen idikseen.

Kiitos Helmi kun jaksat kuunnella mun suodattamatonta tajunnanvirtaa <3

28 kommenttia:

  1. No kas, olitkin kirjoittanut tätä just ku mie pähkäilin omaa kommenttiani sulle :) Hyvältä kuulostaa tuo, että et suostu mihin tahansa. Vaikka muuten tietysti olisin toivonut asioiden parantumista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niin minäkin. Mutta näillä mennään mitä on annettu.

      Poista
  2. Mun mielestä kenenkään ei pitäisi "olla varalla", koska toisen varalla pitäminen on hemmetin itsekästä siltä, joka ei nyt tiedä, miten päin olis. Ja varalla olija toivoo varmaan useimmiten turhaan ja lopulta käteen jää vain halpa ja huijattu olo. Mutta... jotain ihan tosi arvokasta sä oot nähnyt ja näät K:ssa, kun oot jaksanut kaikesta huolimatta toivoa ja odottaa. Et vaikuta tippaakaan ihmiseltä, joka takertuis johonkin äijään, kun ei nyt muutakaan ole, vaan oot osannut ennenkin jatkaa matkaa ja pitää omasta arvostas huolta. K:ssa ja teidän jutussa on todellakin täytynyt olla sitä jotain. Ja silloin, kun jotain niin arvokasta on löytänyt, niin ei siitä niin vain pysty nappia painamalla luopumaan.

    Mutta rajansa kaikella, jossain kohtaa voi olla vain pakko päästää irti, jos toinen ei pysty päättämään käytännössä, mitä nyt haluaa. Toivon paljon tsemppiä sulle, kävi miten kävi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meidän jutussa oli sitä jotain. Vaikka järki sanoo että pitää luovuttaa niin ei se vaan ihan napin painalluksella onnistu. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan.

      Poista
  3. Tunteesi (viha, raivo, pettymys jne) ovat täysin oikeutettuja tuossa tilanteessa. Toi jätkä taitaa olla melko sekaisin itsensä kanssa, ja musta tuntuu, ettei häneen enää kannattaisi tuhlata aikaa eikä rahaa. (Mut toisaalta: Mähän en tiedä kaikkia yksityiskohtia enkä tunne henk. koht. tuota äijää, että tietäisin, kuinka ihQu se voi parhaimmillaan olla...) Mut mä oon kyllä ite niin tiukkahattuinen, että sun tilanteessas varmaan peruisin koko matkan tai vaihtaisin sen toiseen matkaan, jonne lähtisin vain ite nautiskelemaan yksin tai jonkun hyvän ystävän kanssa! Mutta: Sun elämä, sun valinnat; toivon voimia itsesi kannalta oikean ratkaisun tekemiseen. <3
    "täti"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taidan olla niin masokisti, että pidän reissusta kiinni ihan vaan vittuillakseni (vissiin myös itselleni). Kiitos voimantoivotuksista, niitä tarvitaan.

      Poista
  4. Toivon myös, että tyyppi ymmärtää arvostaa lahjaansa, nyt kertomasi perusteella en valitettavasti ole varma. Mutta en tietenkään tiedä taustoja tms. enkä tunne tyyppiä. Eli kuten edellinen täti: sun elämä. Kunpa se vain olisi mahdollisimman hyvä ja lähelläsi arvostavia, sinulle(kin) hyvää tekeviä ihmisiä. MaijaH, lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon että se sitä arvostaa ja jossain kohtaa kaikki senkin tajuntaan kolahtaa.

      Poista
  5. Tiedätkö, mustakin sä ansaitset niin paljon parempaa. Kyllä. Onneks sä sanoit niin itekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ansaitsenkin! Jotain niin hyvää on vielä mulle tulossa. Pakosti!

      Poista
  6. Tuli vaan mieleen, että voiko se olla palailemassa exänsä luo takaisin... Ite oon eronnut ja palannut yhteen mun miehen kaa ja sit taas eronnut. Tiedän, että sillä on ollut välillä jotain säätöjä, mut aina kuitenkin sitten valitsee mut, mutta varmaan käyttäytyy sit oudosti muille.. Meilläkin on yhteisiä lapsia, joka aina vaikuttaa siteenä meidän välillä. Nyt kuitenkin päässyt siitä eroon lopullisesti :) ja hyvä niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti. Exä asuu jo uuden äijänsä kanssa yhdessä. Toi on vaan sille joku henkilökohtainen kasvukriisi

      Poista
  7. Omituisia ajatuksia K:lla mutta jokainen tavallaan, olkoonkin että soisin sulle "oikeaa rakkautta" enkä tuollaista veivaamista koska mä en tajua miksi sun pitäisi odotella mitä herran päähän pälkähtää (joskus tulevaisuudessa). Toisaalta, rakkaus on niin monimutkainen juttu ettei kenekään pidä ryhtyä tuomitsemaan toisten ihmisten suhteita koska usein se mikä itselle on ihan oko, saattaa olla toiselle miestappoon oikeuttava syy.
    Toivon kuitenkin että teidän suhteesta tulisi "valmista" ettei sun tarttis elää jatkuvassa epätietoisuudessa.
    Voimia Puolis - sä tarviit niitä <3

    VastaaPoista
  8. Aamen! Melkeinpä kaikki sanottavani on yllä sanottuna. Sanoin sen sulle myös monta juttua aiemmin. Olet paljon enemmän arvoinen!

    Mutta kokemuksesta tiedän myös senkin, että irti voi päästää vaan siinä vaiheessa kun itse oma sydän sen sanoo.

    Mä olen sitä mieltä, että se reissu sun vaan pitää tehdä. Siis siitä on muodostunut sellainen "juttu", että se kortti pitää katsoa. Se matka pitää tehdä. Sano mun sanoneeni. se matka on joko uuden alku tai vanhan loppu.

    Tsempit täältä! Kyllä sä jaksat!

    T:Päkkänä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, se reissu on tehtävä. Ja 95 prosentin varmuudella se on tän jutun loppu.

      Poista
  9. K:n juttu kuulostaa sitoutumiskammolta. Tosin tiedä sitten millaista sitoutumiskammoa se on jos pidetään varalla toista odottamassa. Itsekästä ja typerää. Tuolla tavalla aiheuttaa enemmän vahinkoa ... odotuttaa toista kun jos ehkä vielä sattuisi mieli muuttumaan. Pysy lujana Puolinainen!! Sä todellakin ansaitset parempaa!

    Mietin kans sitä, että jos vain nyt jättäisit Herran rauhaa .. ei mitään yhteyttä. Alkaiskohan ihmetellä jonkin ajan kuluttua kun sinusta ei ole kuulunut mitään?

    - Nainen 30wee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko että se sitäkään on kun herra oli itse se, joka otti puheeksi tulevaisuuden asumiskuviot jo keväällä ja mä menin ihan paniikkiin siitä kun se aihe tuli niin nopeasti. Niin mä meinasinkin että en nyt ota siihen mitään yhteyttä. Ei mulla oikein oo edes mitään asiaa.

      Poista
  10. Mun entinen aviomies harrasti tota samaa paskaa. Silloin kun vielä seurusteltiin, milloin halusi olla ja milloin ei. Tarvi omaa tilaa mut kelpasin just leffa kamuksi yms.
    Naimisiin asti jollain ilmeellä mentiin, ehkä just siksi kun itse olin niin sinnikäs ja aina valmiina.
    Liittoa ei kauaa kestänyt, kun itse tajusin, että ei meitä vaan ollut tarkotettu yhteen.
    Monelta itkulta olisin välttynyt, jos olisin antanut jo aikoja sitten olla. 10v meni elämästä, että heilahti.

    Ymmärrän myös sinua, kun ei voi vaan antaa olla, vaikka järki sanoo niin.
    Tietenkään en teitä henkilökohtaosesti tunne, kerron vaan kuinka minulle kävi.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En mä tuon kanssa meinaa aikaani hukata. Mulle on jotain parempaa, varmasti

      Poista
  11. Jokaisella pitää olla se, jolle voi olla suodattamatta. Myös mulla. Sut <3

    VastaaPoista
  12. Hemmetti kun ei viikkoon saa raahauduttua virtuaalimaailmaan niin johan alkaa tapahtua ja riittää lukemista!

    Tuota tuota.
    K taitaa olla niiiin rikki ja hukassa, että ei se sieltä ihan vähässä kummassa takaisin löydä. Se, mitä sun täytyy päättää on, että oletko hyllyllä odottamassa vai et. Koska sen prosessia et pysty nopeuttamaan mitenkään. Ja eihän missään ole sanottu, että se edes SAA ITSEÄÄN KASAAN. KOSKAAN.
    Toivottavasti saa ja jos tekee töitä sen eteen niin saa, mutta eihän elämässä ole mitään takeita.

    Mietin sitä matkaa siltä osin, että toivottavasti et (salaa itseltäsi) aseta sille sittenkin liikaa odotuksia.
    (Asutteko muuten samassa huoneessa??)

    Siis vaikka kuinka järjellä sitä pähkäilet, niin se sydän-ressukka saattaa silti kuiskutella matkan osalta lupauksia ja odotuksia, jota ei ehkä täyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu asutaan samassa huoneessa. En mä aseta muita odotuksia kuin että meillä on kiva reissu ja varmaan onkin. Ja toivon että veli-ylläri toteutuu niin kuin olen suunnitellut. Sydän ressukka saa nyt vain kärsiä mun idioottimaisista tempauksista. Saa ruveta parantumaan sitten reissun jälkeen pikkuhiljaa. Siihen asti olkoot palasina.

      Poista
  13. sulla on 39 päivää aikaa etsiä reissuusi jännittävä matkakumppani. aloittaisin etsimisen pian!

    VastaaPoista
  14. Yksi asia. Mä ymmärrän n. satojen pakkien ja ämpyilyjen uhrina, miltä susta tuntuu. Mutta toisaalta K ansaitsee siitä hyvästä kunnioitusta, että ylipäätään ottaa ja etsii itseään. Ei ole kiva roikkua löysässä hirressä, mutta ei olisi reilua sekään, että hän salaisi sinulta epäröintinsä ja etsikkoaikansa ja vain sinun takiasi esittäisi, että kaikki on hyvin, ja jatkaisi vain seurustelua.

    Harva (mies varsinkaan) uskaltaa elämässään pysähtyä ja kohdata itseään, pidättäytyä suhteista ja hakea, punnita elämänsä Todella Tärkeitä Asioita - yksin ja rauhassa. Tällaisilla tutkimuksilla (vielä parempi: terapialla höystettyinä?!) on sinänsä arvoa, oli lopputulos sitten sinun kannaltasi millainen hyvänsä. Siksi hän ansaitsee kunnioitusta, ja/eli sulta ei ole reilua ehkä odottaa, että "se tajuaa" jotakin matkan aikana. Lisäksi, harvoin ihmiset on kauhean koherentteja ilmaisuissaan - eli voi olla, ettet ikinä saa tietää "mikä sitä vaivaa" - saakohan se itsekään. Ja niin kuin joku sanoi, ei myöskään saa välttämättä itseään kasaan ainakaan teidän suhteen mahdollistavalla tavalla. Mut se voi olla hänen itsensä kannalta oikea valinta.

    Voimia reissun odotteluun ja reissuun. Ei onnistuis multa, mä ottaisin varmaan vaan rutkasti etäisyyttä ja lähtisin keskenäni, mitä moni on jo ehdottanutkin. (Varsinkin, kun minulla on SUHDE Prahaan. Ja halvemmaksihan se yksin tulis, sitäkin puolta itse ajattelen aina.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärränhän mä Kelailijaa ja toivon että löytää itsensä. En usko että meistä paria enää tulee. Mutta kyllä se vaan niin on, että mun oma kipu on lähempänä kuin Kelailijan kipu.

      Voimia tää odottelu tulee vaatimaan, reissu myös. Siitä tulee varmaan elämäni raskain reissu.

      Poista
    2. Niin, toki. Kuten sanoin, ymmärrän - olen ollut samanlaisissa tilanteissa, eikä niissä tosiaan ole helppoa olla viilipyttynä. Suru pitää sit vain kokea ja olla siinä, niin kauan kuinse kestää (mikä on varmaan aina liian kauan). Toisaalta mua tullut vastaan myös tyyppejä, joille toivoisin vähän enemmän sitä itsensä tiedostamista ja kohtaamista...

      Poista